Beau Brummell

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

(1778 – 1840) Englantilainen keikari, jonka vaikutus miesten muotiin tuntuu vielä tänäkin päivänä. Brummellin ansioihin kuuluu mm. pitkien housujen ja kravattien popularisointi. Hänen lempinimensä 'Beau' merkitsee sekä naisille mieluisaa kavaljeeria että dandyä.

Ura alkaa polvihousuissa

George Bryan Brummell syntyi Lontoossa varsin varakkaaseen perheeseen. Nuorena miehenä hän opiskeli Etonin sisäoppilaitoksessa ja myöhemmin Oxfordissa; yliopistosta hän siirtyi sotilasuralle. Rahakkaana ratsuväen upseerina (hänen isänsä oli kuoltuaan jättänyt Georgelle 20 000 puntaa perintöä) elämä oli railakasta - suurimpaan vaaratilanteeseen hän armeija-aikanaan joutui jäätyään hevosen potkaisemaksi; tästä insidentistä muistoksi jäi murtunut nenä.

Salskea Brummell pääsi pian kaimansa, Walesin prinssi Georgen (josta tuli myöhemmin kuningas Yrjö IV) lähipiiriin, ja yleni kapteeniksi. Tuleva monarkki, joka itsekin oli hyvin kiinnostunut muodista ja yleisestä poikamiesrilluttelusta, viehättyi "Beaun" erikoisesta tyylistä. Siinä missä kruununprissi vielä noudatti 1700-luvun muoti-ihanteita, joihin kuuluivat puuteroidut peruukit, pastellinväriset polvihousut, ja kaikenlaiset rimssut ja röyhelöt, ratsasti Brummell Ranskan vallankumouksen jälkeisellä muotiaallolla, joka vaati miehiltä entistä pelkistetympää tyyliä.

Trombi kuninkaallisessa vaatekaapissa

Päästyään kuninkaallisiin piireihin, Brummell - joka olin terävän trendisilmänsä ohella siunattu myös hyvillä supliikkitaidoilla - kokosi ympärilleen hyväsukuisten wannabe-dandyjen piirin, jota alkoi koulia miehekkään pukeutumisen kiemuroissa. Siinä missä vanhempi sukupolvi hoiti henkilökohtaista hygieniaansa peittämällä liat ja haisut erinäisten puuteri- ja parfyymikerrosten alle, Beau alleviivasi päivittäisen kylpemisen ja parranajon tärkeyttä. Pinkkien polvihousujen ja satiinisten liivien sijaan hän vaati seuraajiaan valitsemaan parhaista materiaaleista valmistettuja, mutta erittäin yksinkertaisesti leikattuja asuja ja värimaailmaltaan vakavia sävyjä.

Brummellin tyylissä yhdistyvätkin tietty asketismi ja yksityiskohtien perfektionistinen viilaus. Rokokoon rönsyilevän muotikäsityksen sijaan Beau lanseerasi Englannissa ajatuksen siitä, että herrasmiehen pukeutumisen täytyy perustua absoluuttiselle tahrattomuudelle, suoraviivaiselle suunnittelulle ja jokaisen yksityiskohdan sointuvuudelle. Brummellin sanotaankin viettäneen viisi tuntia päivästään pukeutumisen parissa: hänen kauneusrutiiniinsa kuuluivat kylpeminen, parranajo, hiustenlaitto, sekä tietenkin itse pukeutuminen, jonka kulmakiviä olivat shampanjalla kiillotetut saappaat, taidokkaasti sidottu solmio, sekä tummansininen päällystakki.

Brummellin ystävät - prinssi George mukaanlukien - pääsivät ihailemaan Beaun stilisoitua pukeutumisrituaalia aamuisin ottaakseen oppia itse mestarilta. Sijaishallitsijaksi noustuaan George promotoi ahkerasti uutta dandy-tyyliä. Brummellin lähipiiriin kuului myös mm. raikulipoikarunoilija George Byron.

Brummellin laskeva trendi

Beau Brummellia ei voi syyttää vaatimattomuudesta, eikä yleisestä egon pienuudesta. Hänen kohtalokseen koituikin ylenmääräinen itsekkyys ja tietty kaukonäköisyyden puute, ainakin mitä raha-asioihin tulee. Juuri kun tämä aateliton dandy oli totutellut aristrokratian hulvattomaan elämänmenoon (joka sisälsi runsaasti iloista yöelämää), ja oli alkanut kuvitella olevansa sijaishallitsijan lähin ystävä, alkoi epäelegantti alamäki. Prinssi George alkoi suivaantua nousukkaaseen ja nokkavaan Brummelliin, ja vääjäämätön välirikko ystävysten välillä tapahtui kun Brummell koki eräissä naamiaisissa tulleensa epähuomioiduksi prinssin taholta; kostoksi hän kuuluvasti huomautti dandy-ystävälleen, "Alvanley, kuka on tuo lihava kaverisi?" Ylipainostaan tietoinen kruununperijä ei sen koommin Beauta hoviinsa kutsunut.

Sen lisäksi että Brummellin omaisuutta söivät hänen mittavat vaatekulunsa, alkoivat myös varakkaammassa (ja täten huolettomammassa) seurassa kerätyt pelivelat kerääntyä - ja erääntyä. Aristokraattiystävien liuetessa lähipiiristä ei Beaulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin livahtaa herrasmiesmäisesti maasta. Beau Brummell vietti viimeiset vuotensa maanpaossa Ranskassa, ja kuoli Caenissa köyhänä, unohdettuna ja mieleltään järkkyneenä.

Henkilökohtaiset työkalut