Brontën sisarukset

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksi kirjallisuushistorian merkittävimpiä sisarussarjoja. Brontën suvusta olisi saattanut tulla vieläkin merkittävämpi tekijä brittiläisessä taidemaailmassa jos sen jäsenet eivät olisi viettäneet niin vaatimatonta ja eristäytynyttä elämää Pohjois-Englannissa ja tupanneet kuolemaan niin nuorina ja naimattomina.

Oheisessa Branwell Brontën maalaamassa muotokuvassa ovat Anne, Emily ja Charlotte Brontë. Alunperin veli-Brontë sijoitti kuvaan myös itsensä, mutta myöhemmin tuli toisiin aatoksiin ja laittoi tilalleen keltaisen pylvään.

Sisällysluettelo

Charlotte Brontë

Varhainen elämä ja opetusura

(1816 - 1855) Siskoksista vanhin (ja myös vanhimmaksi elänyt) syntyi Yorksiressä anglikaanipappi Patrick Brontën ja hänen vaimonsa Maria Branwellin kolmantena lapsena. Perhe asettui pian Haworthin kylään lähistölle kolkkoon ja vetoisaan pappilaan, joka pihapiiriä hallitsi hautausmaa. Charlotten äiti kuoli jo vuonna 1821, jättäen kuusi lastaan (Branwell, Maria, Elizabeth, Charlotte, Emily ja Anne) sisarensa Elizabethin huoleksi. Kaikki tyttäret, Annea lukuunottamatta, lähetettiin pian kouluun, jonka kurjia oloja Charlotte joutui kestämään pisimpään; kylmyyden ja huonon ruoan näännyttämät Maria ja Elizabeth kuolivat tuberkuloosiin vuonna 1825.

Jäljelle jääneet siskot evakoitiin pian takaisin Haworthiin, jossa he yhdessä veljensä Branwellin kanssa alkoivat ensimmäisen kirjallisen suurtyönsä, ns. Angrian kronikat. Tämä kahteen kuvitteelliseen kunigaskuntaan sijoittuvan sukusaagan luominen jaksoikin huvittaa sisaruksia useamman vuoden, ja loi perustan Charlotten, Emilyn ja Annen kirjalliselle uralle. 1830-luvun alussa Charlotte jatkoi koulu-uraansa huomattavan mukavammissa merkeissä Roe Headin oppilaitoksessa, johon hän vielä palasi vuosiksi 1835-8 opettajana.

Opettajanurasta tulikin vanhimman Brontë-sisaruksen elämää pitkään ohjaava teema. Köyhtyvän perheen taloudellinen pystyssäpysyminen jäi suurimmalta osin tyttärien harteille - veli Branwellista kun ei ollutkaan kehkeytynyt suurta taiteilijaa, vaan tavallinen raikulipoika, joka maalaamisen sijaan mieluummin vietti aikaansa kapakoissa, ja sössi siinä ohessa myös kotiopettajan uransa. Vuonna 1839 Charlottekin ryhtyi kotiopettajaksi, ja jatkoi tätä vaativaa työtään parisen vuotta. Kyllästyttyään herrasväen pillin mukaan hyppäämiseen hän päätti sisarensa Emilyn kanssa lähteä ulkomaille kartuttamaan kielitaitoaan; sisarusten haaveena oli oman koulun perustaminen, ja tätä varten tarvittiin käytännön oppeja sekä sujuva ranskan kielen taito. Brysselistä he löysivät oppilaitoksen, jossa opettivat paikallisille madamoiselleille englantia ja musiikkia ylöspitoaan vastaan. Siinä missä epäsosiaalinen Emily alkoi pian kärsiä koti-ikävästä, löysi Charlotte hyvän syyn pysyä Brysselissä: hän rakastui koulun omistajaan Constantin Hegeriin, joka pahaksi onneksi oli jo naimisissa, eikä nähtävästi ollut muutenkaan kiinnostunut lyhytkasvuisesta ja kalpeasta englantilaisnaisesta. Näistä kokemuksistaan Charlotte myöhemmin tislasi romaanit Professori (The Professor) ja Syrjästäkatsojan tarina (Villette).

Vaikeuksien kautta kirjailijaksi

Vaikka englantilaiset naiset ovat kirjoittaneet laadukasta proosaa ja runoutta keskiajalta lähtien, ei varsinkaan keskiluokan tyttöjä aktiivisesti ohjattu - saatikka kannustettu - kirjailijan uralle. Kaikki julkisessa piirissä tapahtuva (varsinkin älyllinen ja taiteellinen) toiminta katsottin kuuluvan miehille: hameväen pyhä tehtävä oli kodin, miehen ja lapsien hoitaminen, jossa työssä ylimääräinen aivotoiminta oli vain pahasta. Kuitenkin yllättävän moni sitkeä nainen jatkoi kirjoitushommia patriarkaatin paheksunnasta huolimatta, ja 1800-luvun puoliväliin mennessä merkittäviä naisen kirjoittamia romaaneja oli kertynyt jo useita. Jane Austen oli vuosisadan siihenastisin tähti, mutta hänen ohellaan oli kuuluisuuteen noussut myös muita, mm. Fanny Burney ja Mary Shelley.

Tätinsä Elizabethin kuoltua Charlotten täytyi palata isänsä ja sisartensa turvaksi Englantiin, ja jatkaa opettamista kotikonnuillaan. Tämä homma alkoi kuitenkin jo vähitellen tympiä, ja unelma oman koulun perustamisesta kyti yhä. Käänne tapahtui kuitenkin aivan toiseen suuntaan kun sisarukset julkaisivat yhteisen runokokoelman, ottaen salanimikseen sukupuolineutraalisti Acton, Ellis ja Currer Bell. Vaikka kokoelma ei menestynytkään, oli ovi julkaisumaailmaan auki, ja Charlotte sai vuonna 1847 painoon teoksensa Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre). Tämä sensaationkäryinen kirja takasi hänelle paikan Lontoon kirjailijapiireissä, ja pian Charlotte ystävystyikin mm. Elizabeth Gaskellin ja Henry Makepeace Thackerayn kanssa. Tähän loppuivat myös arvailut Kotiopettajattaren romaanin kirjoittajan sukupuolesta, vaikkakin edelleen kirjaa pidettiin varsin ronskina naisen kirjoittamaksi.

Elinaikanaan Charlotte Brontë julkaisi vielä kaksi romaania (Syrjästäkatsojan tarina ja Shirley). Postuumisti julkaistu Professori, joka itse asiassa on kirjoista kaikkein varhaisin, eroaa kolmesta edeltäjästään sekä päähenkilönsä että tematiikkansa suhteen. Brontën pääteokset käsittelevät itsenäisten, vahvojen naisten rimpuilua sukulaistensa, työnantajiensa ja erinäisten tyrannimaisten miesten tahtoa vastaan.

Avioliitto ja elämän loppu

Sisartensa kuoltua Charlotte vietti suurimman osan ajastaan isänsä kanssa Haworthin pappilassa. Pitkän harkinnan jälkeen hän viimein suostui isänsä kappalaisen Arthur Bell Nichollsin kosintaan vuonna 1854; nuoripari lähti häämatkalle Irlantiin, ja kaikesta päätellen tämä aika oli yksi onnellisimmista Charlotten elämässä. Avioliitto kuitenkin kävi hänen kohtalokseen - pian raskaaksi tultuaan muutenkin heiveröinen ja jatkuvan hermopaineen raastama Charlotte alkoi kärsiä pahoinvoinnista, joka pian johti vakavaan nestehukkaan. Yhdeksän kuukautta häittensä jälkeen, maaliskuussa 1855 Charlotte Brontë - samoin kuin hänen syntymätön lapsensa - kuoli sairastelun näännyttämänä.

Emily Brontë

(1818 – 1848) Siinä missä Charlotte Brontën elämä ja sielunliikkeet ovat varsin kattavasti dokumentoidut jälkipolville, on hänen sisarensa Emilyn mielenmaisema huomattavasti hämärämpi. Kaikesta päätellen tämä kirjailijasiskoista keskimmäinen ei juurikaan välittänyt vieraista ihmisistä eikä paikoista, vaan vietti mieluiten aikaa Yorkshiren nummien villissä luonnossa, taikka turvallisesti neljän seinän sisällä sisarustensa kanssa runoja ja tarinoita luoden.

Kuten sisarensakin, Emily sai varhaisimman koulutusensa Cowan Bridgen sisäoppilaitoksessa, jonka ankara kuri ja keuhkotautinen ilmapiiri löivät leimansa muutenkin painostavissa oloissa kasvaneisiin tyttöihin. Olosuhteiden pakosta Emilykin aikoi kotiopettajattaren uralle, vaikka pian huomasikin olevansa erinomaisen epäsopiva toisten nurkissa asumiseen ja kurittomien herraspentujen kaitsemiseen. Charlotten kanssa tehty brysselinreissukin vain lisäsi hänen koti-ikäväänsä nummille. Emily stressaantui vieraissa paikoissa, eikä juuri suostunut puhumaan muille kuin perheenjäsenilleen. Myös hänen pukeutumistyylinsä oli varsin erikoinen - koko aikuisikänsä hän pukeutui puhvihihaisiin, suoriin mekkoihin, jotka tuona aikana olivat erittäin epämuodikkaita.

Ellis Bellin salannimellä kirjoittanut Emily oli sisarussarjan lahjakkain runoilija, sekä epäilemättä yksi oman aikansa omintakeisimmista romaanikirjailijoista. Hänen ainoa julkaistu kirjansa Humiseva harju (Wuthering Heights) shokeerasi pikkusievään viktoriaaniseen keskiluokan kuvaukseen tottuneita aikalaisia - ja vielä useampi olisi vetänyt iltapäiväteen henkeensä jos olisi tiennyt Ellis Bellin olevan nuori, naimaton nainen. Humiseva harju on sittemmin noussut maailmankirjallisuuden klassikoksi; tästä voidaan kiittää kirjan väkeviä henkilöhahmoja, dramaattisia juonenkäänteitä ja melkein oman demonisen universuminsa muodostavaa Yorkshiren nummiseutua, johon kaikki kirjan tapahtumat sijoittuvat. Heathcliffin ja Cathyn kuolemaa uhmaava rakkaustarina on myös innoittanut lukuisia elokuvaversioita, joista yksikään ei yllä kirjan intensiteetin tasolle.

Se, oliko Emily Brontëlla varastossa vielä sykähdyttävämpää materiaalia oli valitettavasti jäävä jälkipolvien arvailujen varaan. Veljensä Branwellin hautajaisissa Emily vilustui pahoin, ja tämä tauti jalostui pian tuberkuloosiksi, joka vei nuoren naisen hautaan joulukuussa 1848.

Anne Brontë

Sisaruksista nuorin jää usein Charlotten ja Emilyn varjoon - kuitenkin aivan syyttä, sillä Annen kirjalliset tuotokset (runot ja kaksi romaania) eivät suinkaan kalpene toisten aikalaiskirjailijoiden vastaavien rinnalla.

Siinä missä vanhemmat Brontët kärvistelivät lapsuutensa sisäoppilaitoksessa, vietti sairaalloinen Anne suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Haworthissa tätinsä Elizabethin hoivissa. Täti istutti Anneen myös vahvan uskonnollisen vakaumuksen. 16-vuotiaana hän pääsi Emilyn tilalle Roe Headin kouluun, missä Charlotte toimi opettajana. Sisartensa jalanjälkiä seuraten Annekin pääti ryhtyä kotiopettajaksi, ja menestyikin tällä uralla huomattavan hyvin. Varsinkin hänen toinen työpaikkansa Robinsonin perheessä oli mieleinen, ja Anne olisikin varmasti jatkanut työtään pidempäänkin, ellei hänen veljensä Branwell (joka myös kokeili kotiopettajan uraa samassa perheessä) olisi aloittanut suhdetta rouva Robinsonin kanssa. Asian paljastuttua kenkää sai Branwellin ohella myös kaikenpuolin syytön Anne.

Robinsonit lomailivat usein Scarborough'n rantakaupungissa, jonka merellinen ilmasto ja maisema oli erityisesti Annen mieleen. Työpaikkansa kosahdettua hän kuitenkin palasi Haworthin pappilaan, jonne pian rantautuivat myös suuressa maailmassa seikkailleet Charlotte ja Emily. Sisarten yhteistuumin julkaisema runokokoelma aloitti myös Annen kirjailijauran, jota hän jatkoi julkaisemalla romaanin Agnes kotiopettajatar (Agnes Grey), jossa liikutaan hänelle tutussa miljöössä, varsinkin Scarborough'n ympäristössä. Tyyliltään Anne on lähempänä vanhinta sisartaan, vaikkakin seuraavassa (ja viimeiseksi jääneessä) kirjassaan Wildfell Hallin asukas (The Tenant of Wildfell Hall) hän lähestyykin Emilyn kesyttämätöntä sielunmaisemaa. Tämä kakkosromaani shokeerasi pikkusievää 1800-luvun puolivälin yleisöä totuudenmukaisella alkoholismin kuvauksella (jossa on nähty kaikuja Branwell Brontën viimeisten vuosien käytöksestä) ja naisen oikeuksien julistuksella. Anne Brontën satiirista tyyliä on verrattu jopa Jane Austeniin.

Vuonna 1849 Anne sairastui Brontëjen ikikiusaan, tuberkuloosiin. Toivoen merellisen ilman jouduttavan sisarensa toipumista Charlotte vei Annen tämän mieliseudulle Scarborough'on. Siellä siskokset ehtivät kuitenkin majailla vain pari päivää, kun tämä toiseksiviimeinenkin Patrick ja Maria Brontën lapsista nujertui keuhkotaudin alle. Toisin kuin siskonsa, jotka lepäävät Haworthin kirkkomaassa, Anne haudattiin Scarborough'on.

Henkilökohtaiset työkalut