Caresse Crosby

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

(1891 - 1970) Syntymänimeltään Mary Phelps Jacob. Vaikka Crosby nykyään muistetaan lähinnä rintaliivien keksijänä, ehti tämä ennakkoluuloton nainen tekemään elämässään paljon muutakin. Kirjallisuuspiireissä Crosby vaikutti sekä runoilijana, mesenaattina että kustantajana, sekä ystävystyi aikansa tunnetuimpien kirjoittajien, kuten Anais Ninin ja Henry Millerin kanssa.

Sisällysluettelo

Seurapiirineidosta muodin mullistajaksi

"Polly" (Crosbyn itselleen keksimä lempinimi) kasvoi erittäin äveriäissä oloissa New Yorkin kupeessa. Hän kävi kalleimpia kouluja ja sai lisäksi opetusta mm. tanssimisessa ja ratsastuksessa; opiskelun lisäksi hän osallistui kaikkiin mahdollisiin seurapiiritilaisuuksiin, ja tulipa jopa esitellyksi Englannin kuninkaallekin. Crosby myöhemmin kuvaili lapsuuttaan "maailmaksi, jossa kaikki tuoksui hyvältä".

Vuonna 1910 Polly valmistautui tanssiaisiin. Tämä jokaisen seurapiirineidon elämän kiinnekohta vaati tietenkin huolellista valmistautumista ja tyrmäävää tanssiaisasua. Sellaisen Polly hankkikin - mutta huomasi pian että mekon kaunis linja kärsi alta törröttävistä korsetin luista. Uutta kolttua ei enää ehtinyt hankkia, joten vain luova ratkaisu tuli kysymykseen. Sellaiseen 19-vuotias rintava nainen pian päätyikin: koska ilman mitään tukea tanssimaan ei voinut mennä, hän kyhäsi parista nenäliinasta ja silkkinauhasta itselleen rintaliivit.

Liivien suosio oli heti kättelyssä huikea. Valaanluuvankilaan kyllästyneet nuoret naiset tilasivat Pollylta uudenlaisia alusvaatteita sitä tahtia, etteivät hänen rahkeensa enää riittäneet kaikkien valmistamiseen. Hän myös näki keksintönsä universaalin käyttökelpoisuuden, ja päätti hakea sille patenttia, jonka saikin marraskuussa 1914. Jos tarkkoja ollaan, Mary Phelps Jacob ei suinkaan ollut ensimmäinen, jolle korsetin keventäminen oli tullut mieleen: jo vuonna 1889 ranskalainen Herminie Cadolle oli keksinyt modernien rintaliivien esiäidin. Kuitenkin Pollyn versio oli huomattavasti kevyempi ja teki selvän eron korsettiin.

Mary Phelps Jacobin suunnittelemat rintaliivit tulivat suuremman yleisön saataville 1920-luvulla, kun Pollyn omistama kahden naisen tehdas alkoi tuutata näitä elämänlaadun parantajia markkinoille. Olosuhteet eivät kuitenkaan olleet otolliset tälle bisnekselle, ja Polly myi pian patenttinsa Warners Brothers Corset Companylle 1500 dollarin hintaan.

Avioliiton rauhaton satama

Ensimmäisen avioliittonsa Mary Phelps Jacobs solmi vuonna 1915; mies, Richard Peabody, kuului isänsä puolelta Amerikan itärannikon kermaan, ja äkkinäisempi olisi voinut kuvitella hänen tarjoavan nuorikolleen ja kasvavalle perheelleen turvatun tulevaisuuden. Toisin kuitenkin kävi. Richard ei viihtynyt kotona, vaan värväytyi mieluummin milloin mihinkin sotaväkeen. Ensimmäisestä maailmansodasta palattuaan hän myös kehitti itselleen alkoholiongelman. Polly myöhemmin totesikin miehestään, että tämän elämässä oli vain kolme todellista kiinnostuksenkohdetta: uhkapelaaminen, juominen, sekä paloautojen jahtaaminen ja tulipalojen katselu.

Täten ei ole ihme että kun selvempi ja monisärmäisempi mies sattui kohdalle, Polly tarttui tilaisuuteen kaksin käsin. Henry Crosby, josta myöhemmin tuli hänen toinen aviomiehensä, oli myös kokenut maailmansodan kauhut, mutta toisin kuin Peabody, oli ottanut niistä opikseen ja päättänyt elää loppuelämänsä yhteiskunnan normeista piut paut piitaten. Kun hän sitten tapasi kuusi vuotta vanhemman kahden lapsen äidin ei Crosby jäänyt äimistelemään tilanteen epäsopivuutta, vaan tunnusti Pollylle rakkauttaan jo samana päivänä. Richard Peabody pysyi vaimonsa suhteesta autuaan tietämättömänä - hänen aikansa veivät edelleen alkoholi sekä tulipalot. Kun Polly pyysi häneltä avioeroa kesällä 1921 oli Richard äimistynyt, mutta myöntyväinen - toisin kuin koko muu itärannikon ylimystö, jonka piireissä avioliittojen purkaminen ei vain tullut kysymykseen.

Henry Crosby kosi Pollyä romanttisesti sähkeen välityksellä ja pari meni naimisiin syyskuussa 1922. Richard Peabody taasen jatkoi juomistaan, kunnes seuraavan vuosikymmenen alussa otti itseään niskasta kiinni ja kirjoitti teoksen The Common Sense of Drinking, josta tuli bestseller, sekä AA:n kivijalka.

Eksentrisenä ekspatriaattina Pariisissa

Heti naimisiin mentyään Polly ja Henry hyppäsivät loistoristeilijään, joka rantautti heidät boheemin Pariisin äärelle. Crosbyt viihtyivät hyvin Euroopassa, ja monen rikkaan aikalaisensa tapaan alkoivat elää dekadenttia elämää - olivathan he viimeinkin päässeet eroon itärannikon vanhoillisista snobeista. Varsinkin Henry oli viehtynyt avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin: vaikka hän heilasteli myös omanikäistensä naisten kanssa, oli hän kiinnostunut myös huomattavasti nuoremmista neitosista. Myös Polly - joka pian alkoi kutsua itseään nimellä Caresse (sen jälkeen kun nimi Clytoris oli hylätty) - pääsi pian jyvälle vapaamielisen avioliiton eduista ja otti itselleen rakastajia.

Crosbyn pariskunta aiheutti hämmennystä lähimmäisissään - ja satunnaisissa ohikulkijoissa - myös muilla tavoin. Alkuvuosina, kun Henry vielä työskenteli pariisilaisessa pankissa, oli Caressella tapana kuskata miehensä töihin soutuveneellä pitkin läheistä jokea. Jos tämä ei jo kiinnittänyt tarpeeksi huomiota, tehosti Caresse näkyvyyttään valitsemalla soutuasukseen punaisen uimapuvun. Crosbyt myös tuhlasivat rahaa ravihevosiin, ja varsinkin Henry oli kovin innostunut oopiumin mieltä laajentavista vaikutuksista.

Black Sun Press ja yhteydet Valon Veljeskuntaan

Sekä Henry että Caresse olivat kiinnostuneita sekä kirjallisuudesta että okkultismista, ja vuonna 1927 he yhdistivät nämä intohimonsa perustamalla kustantamon, jonka nimeksi pian vakiintui Black Sun Press. Nimen alkuperästä on kiistelty, mutta on hyvin todennäköistä että se on viittaus valo-oppiin, alkemian johdannaiseen joka nautti suurta suosiota keskiajalla oppineiston keskuudessa, ja koki pienimuotoisen renessanssin 1900-luvun alussa. Henry Crosby tutustui valo-oppiin henkilökohtasempaa reittiä; Pariisin iltaelämän hämyssä hän tapasi kiehtovan naisen nimeltä Amandine Emalia Decima, joka muun muassa kertoili Crosbylle ajastaan Valon Veljeskunnan jäsenenä. Valo-opista hurmaantunut mies uppoutui aiheeseen perusteellisesti, ja alkoi kehitellä Valon Yliopiston ikiaikaisia ideoita hieman modernimpaan suuntaan.

Valitettavasti liiallinen aurinkoon tuijottelu sekoitti Henry Crosbyn pään, ja hän alkoi nähdä varjoja joka puolella. Hän myös vakuuttui siitä, että kuoltuaan ihmisen sielu muuttui puhtaaksi valoksi - ja alkoi pian palavasti kaivata tätä olotilaa. Kun Caresse ei tandemitsemurhalle lämmennyt, otti Henry matkakumppanikseen 20-vuotiaan rakastajattarensa Josephinen (jota hän kutsui Auringon Nuorimmaksi Prinsessaksi); pariskunta löydettiin toistensa syleilyssä, luodinrei'ät ohimoissaan joulukuussa 1929.

Henryn hihhuloinnista ja omakätisestä kuolemasta huolimatta Mustan auringon painotalo menestyi loistavasti, satsasihan se korkealaatuiseen kirjallisuuteen (teoksiaan Crosbyillä painattivat mm. Edgar Allan Poe, James Joyce ja D.H. Lawrence) sekä virheettömään typografiaan. Black Sun Pressistä tulikin edelläkävijä avantgardekirjallisuuden painattajana Euroopassa.

Pokkareita ja pornoa

Aviomiehen itsemurha ei traumatisoinut Crosbyä - ainakaan mitä tulee julkaisutoimintaan ja suhteisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Black Sun Pressin (jonka toiminta jatkui vuoteen 1970) oheen hän perusti toisen kustantamon, joka julkaisi pelkästään pokkariversioita aikalaiskirjailijoiden (mm. Ernest Hemingwayn, Antoine de Saint-Exuperyn ja Carl Jungin) teoksista. Pehmeäkantiset kirjat olivat kuitenkin vielä liian uusi taidemuoto, eikä Caresse saanut myötätuulta projektinsa purjeisiin.

Aika oli kypsä Amerikkaan palaamiselle. Yhtenä vaikuttimena oli aina niin kiehtova Hollywood, jonka glamoröösiin maailmaan himosi Caressen ohella myös hänen tyttärensä Poleen. Vaikka elokuvatähden ura ei Crosbylle urjennutkaan, löysi hän sentään Los Angelesistä itselleen uuden aviomiehen: pahaksi onneksi Selbert Young oli yhtä viinaanmenevä kuin Richard Peabody, ja piti tapanaan kadota pitkille ryyppyreissuille.

Koska Young ei pystynyt elättämään itseään - saati Caressea - päätti tämä mielikuvituksekas nainen etsiä rahanlähteen muualta. Tällainen löytyikin Henry Millerin avustuksella; tuleva kohukirjailija oli löytänyt itselleen mesenaatin, joka maksoi dollarin jokaisesta sivusta pornoa jonka hän jaksoi kirjoittaa. Milleriltä alkoi kuitenkin mielikuvitus loppua, ja hän kääntyi Caressen puoleen. Pian tämä entinen seurapiirineito tuuttasikin ulos riettaita tekstejä samaa korvausta vastaan, ja osoittautui erittäin lahjakkaaksi ja tuotteliaaksi valitsemallaan alalla.

Caresse Crosby ei kuitenkaan unohtanut toista intohimoaan, taiteilijoiden kanssa seurustelua. Erottuaan Selbert Youngista Caresse järjesti lukuisia seurapiiritapahtumia, joiden vieraslista sisälsi kansainvälisiä huippunimiä Salvador Dalista Ezra Poundiin. Avioeronsa jälkeen hän muutti Washington D.C:hin ja avasi kaupungin ainoan nykytaiteelle omistetun gallerian.

Vuonna 1950 Crosby vuokrasi Rooman läheltä rapistuneen linnan nimeltään Castello di Rocca Siniblada, jonka hän myöhemmin osti ja sähköisti. Tästä 180-huoneisesta lukaalista tuli sekä Caressen kakkoskoti että taiteilijoiden turvapaikka. Caresse Crosby kuoli vuonna 1970 keuhkokuumeeseen.

Henkilökohtaiset työkalut