Caterina Sforza

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
(1463–1509) Forlin kreivitär; yksi renessanssiajan Italian päheimmistä aatelisista, joka pisti kampoihin niin paaveille kuin Borgioillekin. Vihollisten väkivaltaisen läksyttämisen ohessa hän mm. synnytti kahdeksan lasta, harrasti tanssimista ja metsästystä, sekä omistautui alkemialle.

Sisällysluettelo

Kuinka pahikseksi opitaan

1400-luku oli ainakin Italiassa aikaa, jolloin vallankahvassa pysyäkseen oli omattava korkean syntyperän lisäksi lukuisia muita avuja: röyhkeys ja juonien punominen olivat aristokraateille jokapäiväistä leipää niin sodassa kuin rakkaudessakin. Hellämielisyys oli vain haitaksi, eikä edes omiin perheenjäseniin kannattanut luottaa sinisilmäisesti. Caterina Sforza syntyi siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tulevan kreivittären syntyperäkin on soveliaan skandalöösi: hänen äitinsä Lucrezia oli kreivi Gian Piero Landrianin vaimo, mutta tämä ei estänyt häntä aloittamasta suhdetta Milanon kreivi Galeazzo Maria Sforzan kanssa; Lucrezia Landriani synnyttikin rakastajalleen kaikkiaan neljä lasta. Caterina vietti lapsuutensa vahvojen ja taistelunhaluisten naisten vaikutuspiirissä. Varsinkin hänen päheä isoäitinsä Bianca Maria Visconti (kuvassa) epäilemättä jätti pikku-Sforzaan lähtemättömän jäljen - olihan tämä koko elämänsä ottanut osaa poliittisiin juonitteluihin, ja kerran jopa oikeaan taisteluunkin (minkä johdosta hän sai korkonimen donna guerriera).

Renessanssihoviin syntymisessä oli tietenkin myös monia hyviä puolia. Tuohon aikaan monien aatelisperheiden tyttäret pääsivät nauttimaan samanlaisesta koulutuksesta kuin veljensä, mikä tarkoitti monipuolisen sivistyksen omaksumista latinankielisistä klassikoista viimeisimpään valtio-oppiin. Tämän lisäksi Caterina Sforza sai huomiota perheeltään: sotaisen mummonsa lisäksi hänestä piti huolta äitipuoli Bona, joka kaikesta päätellen oli hyvin kiintynyt miehensä aviottomiin lapsiin.

Ensimmäinen avioliitto

Caterinan avioton syntyperä ei juurikaan hidastanut häntä avioliittomarkkinoilla: tuohon aikaan aatelismiehelle oli vain eduksi, mitä enemmän polittisia pelinappuloita hänellä oli käytössään perheenjäsenten muodossa. Niinpä 10-vuotias neito kihlattiin paavi Sixtus IV:n sukulaispojalle Girolamo Riariolle. Eri lähteet ovat keskenään eri mieltä avioliiton täytäntöönpanon ajankohdasta, mutta selvää oli, että nuori vaimo ehti synnyttää miehelleen paljon lapsia. Ensimmäinen perillinen syntyi vuonna 1478; yhteensä eloonjääneitä jälkeläisiä pariskunnalle ilmaantui kuusi. Caterna Sforza ei selvästikään ollut kotiäitityyppiä: hän oli syntynyt verkostoitumaan ja juonittelemaan.

Pariskunta asettui asumaan Roomaan, ja Girolamo jatkoi uraansa paavin palveluksessa (oheisessa kuvassa paavi Sixtus poseeraa sukulaispoikiensa ja muiden aatelisherrojen kanssa; Girolamo on toinen vasemmalta). Lastensaannin lomassa Caterina sujahti ikuisen kaupungin seurapiireihin, ja yritti myös politikointia; jälkimmäiseen puuttui kuitenkin pian hänen aviomiehensä, jonka mielestä moinen aktiviteetti ei ollut naisille soveliasta. Vuonna 1480 Girolamo sai Sixtus IV:lta lahjaksi Forlìn kreivikunnan: näytti muutenkin, että hänen uransa oli jyrkän nousujohteinen.

Onnettaren pyörä kuitenkin pyörähti yllättäin epävakaisempaan suuntaan: paavi Sixtus IV kuoli elokuussa 1484. Pariskunnan voimakas suojelija oli poissa.

Caterina johtaa joukkoja

Paavin kuolemaa seurasi levoton aika; Sixtuksen kannattajien koteja ryösteltiin ja Rooman kaduilla vallitsi yleinen sekasorto. Myös Girolamo Riarion palatsi joutui luovuttamaan sisältönsä mellakoijien käsiin. Suojatakseen selustansa hän lähetti sotajoukkojaan Castel Sant'Angelon strategiseen linnoitukseen. Näiden sotajoukkojen johdossa ratsasti Caterina Sforza, joka oli kahdeksannella kuulla raskaana.

Sant'Angelosta käsin Caterina pystyi valvomaan Vatikaanin tilannetta (joka oli vahvasti yhteydessä hänen sukunsa intresseihin), ja tykkitulen avulla hän piti poissa sinne pyrkineet kardinaalit - jumiuttaen näin tehokkaasti myös uuden paavin valintaprosessin. Kardinaalit kuitenkin neuvottelivat sopuratkaisun Girolamon kanssa (vahvistaen mm. hänen aikaisemmat arvonimensä vastineeksi turvallisesta pääsystä Vatikaaniin). Kuultuaan päätöksestä Caterina vain lisäsi linnoituksensa miesvahvuutta, toivoen saavansa niskaotteen kardinaaleista. Hänen miehensä oli kuitenkin saanut haluamansa, joten Caterinan oli lopulta taivuttava tämän tahtoon ja seurattava tätä Roomasta Forlìa kohti.

Girolamo Riarion lyhyt valtakausi

Vaikka Girolamo oli saanut kardinaaleilta mittavan kompensaation yhteistyökyvystään, ei hänen oleskelunsa Forlìssa ollut järin onnistunut. Kroonisesta rahapulasta kärsinyt lordi joutui kiristämään alaistensa verotusta; radikaalit otteet eivät miellyttäneet tavallista kansaa. Kaupungin muut mahtisuvut näkivät tilaisuutensa tulleen, ja alkoivat juonia Riarion pään menoksi.

Caterinan ensimmäinen mies ehti kuitenkin sinnitellä hengissä huhtikuuhun 1488, useista salamurhayrityksistä huolimatta. Viimeinen näistä onnistui; Caterina Sforza ja hänen isättömät lapsensa otettiin vangeiksi.

Henkilökohtaiset työkalut