David Livingstone

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
(1813-1873) Kaikki muistavat lehtimies Henry Morton Stanleyn historiallisen letkautuksen ”Tohtori Livingstone, otaksun?”, joka lausuttiin Tanganjikajärven rannalla 1871. Harvempi kuitenkin tuntee kuuluisan fraasin kuuluisan tutkimusmatkailijan vähemmän kuuluisia hortoiluja Sambian pöpelikössä, taikka hänen matkailuintonsa uskonnollista alkuperää.

Saarnaajasta samoilijaksi

David Livingstone oli yksi viktoriaanisen ajan supermiehistä. Hän oli alkujaan skotlantilainen lääkäri ja suunnattoman uskonpalon omannut lähetyssaarnaaja, joka Kiinassa jyllänneiden oopiumisotien johdosta joutui kohdentamaan käännytysintonsa aasialaisista Afrikan alkuasukkaisiin. Vuodesta 1840 lähtien Livingstone työskenteli lähetysasemalla eteläisessä Afrikassa kahdeksan vuoden ajan; alkuperäiskansa osoittautui kuitenkin erittäin nihkeäksi Livingstonen käännytysyrityksiä kohtaan (ainoa kristinuskolle myönteinen heimopäällikkö unohti Jeesuksen parissa kuukaudessa ja palasi esi-isiensä uskon pariin).

Tohtorimme suuntasi huomattavan elinvoimansa valtavan Afrikan mantereen kartoittamiseen. Toisin kuin monet muut herrasmiesmatkailijat, hän ryöhäsi mukaan ensimmäiselle erämaavaellukselle myös vaimonsa ja lapsensa.

Kaikilla kolmella tutkimusmatkallaan Livingstone tarpoi Sambian pääjoen – Sambesin – tuntumassa. Ensimmäisellä kierroksella vuonna 1855 hän nimesi joen valtaisat putoukset rakkaan kuningataräidin mukaan Victorian putouksiksi. Seuraavalla ekskursiolla vuosina 1858–1864 paikantui Sambesijoen yläjuoksulta Njassajärvi. Kolmannella kerralla (1865-1873) tavoitteena oli löytää Niilin alkulähde, mutta tuolloin Livingstone menetti sydämensä lopullisesti Sambialle – se haudattiin toukokuussa 1873 puun alle, punataudin ja malarian riuduttaman ruumiin löytäessä viimeisen leposijansa Lontoon Westminster Abbeystä.

Henkilökohtaiset työkalut