Florence Nightingale

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

(1820 – 1910) Englantilainen terveydenhuollon uranuurtaja ja tilastotieteilijä. Yksi viktoriaanisen ajan näkyvimmistä ja vaikutusvaltaisimmista naisista. Vaikka Nightingalen imago nykyään onkin varsin hento ja valkoinen, joutui hän varsinkin uransa alkuaikoina taistelemaan sekä sotakenttien huonoa hygieniaa että maansa patriarkaalista poliittista systeemiä vastaan.

Hienostoneidin yllättävä uravalinta

Florence Nightingalen perhetausta oli hienostuneen yläluokkainen; kuitenkin siloitellun pinnan alla muhi erinäisiä toisinajattelun siemeniä. Hänen isänsä William oli tunnettu unitaristi, ja hänen äitinsä Francesin perheessä oli kampanjoitu innokkaasti orjuutta vastaan. Sisaruksia Florencella oli vain yksi - siskonsa tavoin Italiassa syntynyt, ja syntymäpaikkansa mukaan nimetty Parthenope (Florence onnekseen sattui syntymään Firenzessä). Poikien puutteessa William antoi tyttärilleen laajan klassisen koulutuksen - tytöt oppivat mm. puhumaan sujuvaa kreikkaa ja latinaa. Florence osoitti erityislahjakkuutta varsinkin matematiikassa.

Florence osoitti myös taipumusta hoivaamiseen: jo lapsena hän perusti vanhempiensa tilalle eläinsairaalan, ja kuljetti loukkaantunutta lemmikkipöllöään mekkonsa taskussa. Myöhemmin hän alkoi vierailla läheisen kylän sairaalassa, ja lukea kaikki käsiinsä osuvat kirjat ja raportit maan terveydenhoidon tilasta.

Jo varhaisesta iästä lähtien Florencen elämää ohjaili myös vakaa usko jumalan johdatukseen; hän kertoi kuulleensa selkeän äänen käskevän häntä tekemään jotain konkreettista ihmiskunnan hyväksi. 1800-luvun puolivälissä yhdenkään hienostonaisen ei oletettu tekevän töitä: naisen paikkahan oli kotona hoitamassa taloutta ja sulostuttamassa aviomiehensä elämää. Florence kapinoi sekä sanoin että teoin moista järjestelmää vastaan. Hän antoi rukkaset pitkäaikaiselle kosijalleen Richard Monckton Milnesille ja alkoi opiskella sairaanhoitoa.

Tuona aikana terveydenhoidon koulutus ja toimenkuvat olivat radikaalisti erilaista nykypäivään verrattuna. Lääkärit - joiden ammatti oli vasta vakiintumassa siksi arvostetuksi alaksi, joka se nykyään on - yleensä määräsivät lääkkeitä ja laskivat verta, kun taas potilaan omaisten oletettiin huolehtivan muusta käytännön työstä (tämän vuoksi mm. vanhapiikatätejä kannatti elättää nurkissaan). Kenttäolosuhteissa ammattinsa käytännön oloissa oppinut välskäri sahasi poikki raajoja ja kursi kokoon repeytyineitä kudoksia. Pienemmät vammat jätettiin yleensä joukkuetoverien tai kuormaston naisten hoidettavaksi.

Vuodesta 1844 Nightingale alkoi systemaattisesti kerätä tietoa sairaanhoidon eri osa-alueista, ja tutustua sairaaloiden oloihin ympäri Eurooppaa. Hän mm. kouluttautui neljän kuukauden ajan luterilaisessa Kaiserswerth-am-Rheinin yhteisössä, ja pääsi näillä ansioilla lontoolaisen naistensairaalan johtoon vuonna 1853.

Kriisejä Krimillä

Vuonna 1854 Venäjä ja Iso-Britannian, Ranskan ja Osmanivaltakunnan muodostama liitouma ajautuivat sotaan. Taisteluja käytiin ympäri Euroopan itäistä osaa (mm. Itämerellä; tästä suomalaisille jäi muistoksi ainakin laulu Oolannin sodasta), mutta suurimmat kähinät tapahtuivat nimenomaan Krimin niemimaalla. Sota oli harvinaisen huonosti organisoitu, mikä johti mm. sotilaiden olojen laiminlyömiseen. Tämän seikan huomasi ensimmäisenä myös neiti Nightingale, joka saapui nykyisen Istanbulin laitamille pystytettyyn sotilasparakkiin, mukanaan joukkue englantilaisia sairaanhoitajia.

Lisää työvoimaa tarvittinkin, sillä sairaala kärsi sekä henkilökunnan, tilojen, lääkkeiden, että yleisen organisaation puutteesta. Sotilaita kuoli kuin kärpäsiä - yhteensä 4077 ensimmäisen talven aikana. Nightingale itse uskoi korkean kuolleisuuden johtuvan pelkästään potilaiden huonosta ravitsemuksesta. Kuitenkaan tämä seikka ei yksinään riittänyt selittämään sitä, että miehiä kuoli moninkertaisesti verrattuna vielä primitiivisempiin kenttäsairaaloihin. Selitys oli yksinkertainen: Florencen sairaalan hygieniataso oli huomattavan huono, ja suurin osa potilaista kuoli koleraan, pilkkukuumeeseen, ja muihin tartuntatauteihin.

Nightingale teki kaikkensa parantaakseen sairaalan oloja. Hän piti tiiviisti yhteyttä hyvään ystäväänsä, puolustusministeri Sidney Herbertiin, joka lähetti sairaalalle avustuspaketteja Englannista, ja piti yleisesti Florencen taistelutahtoa yllä. Motivointia varmasti tarvittiinkin, sillä paikallisten lääkäreitten suhtautuminen naissairaanhoitajiin oli nihkeä: aluksi Nightingalen 38:n hoitajan joukolle ei meinannut löytyä sairaalasta minkäänlaista työtä. Kun miehet viimein vakuuttuivat hoitajien ammattitaidosta, ei työstä meinannut tulla loppua lainkaan. Nightingale itse teki kahdentoista tunnin työpäiviä, ja vielä iltaisin vaelteli pitkin sairaalan käytäviä öljylamppu kädessään. Tästä tavasta juontuu hänen - viktoriaanisen sentimentaalinen - lempinimensä 'lady with the lamp.'

Tunnontuskia ja tunnustusta

Sillä aikaa kun Nightingale sitoi haavoja ja taisteli tartuntatauteja vastaan Krimillä, pitivät hänen vaikutusvaltaiset ystävänsä huolen siitä, että hänen nimensä ei päässyt unohtumaan kotimaassa. Vuonna 1855 perustettiin hänen nimeään kantava rahasto, jonka avulla tuli koulutettaman uusia sairaanhoitajia; rahasto oli suosittu heti alusta asti, ja viiden vuoden päästä Florence pystyi perustamaan - taas hänen mukaansa nimetyn - terveydenhuollon oppilaitoksen, joka toimii vielä nykyäänkin Lontoossa (nimellä Florence Nightingale School of Nursing and Midwifery). Nightingale myös kirjoitti teoksen Notes on Nursing, jota käytettiin koulussa oppikirjana.

Kirjasta tuli suosittu myös tavallisen kansan keskuudessa. Tämä sopi Nightingalelle, sillä Krimiltä palattuaan hänen elämänsä päätehtäväksi muodostui modernin sairaanhoidon perusteiden luominen, ja niistä tiedottaminen laajalle yleisölle. Yläluokan seurapiireissä kasvaneena hän hallitsi sekä soveliaan etiketin että tarvittavan itsetunnon - sekä myös laajan suhdeverkoston - ja nämä auttoivatkin häntä nousemaan yhdeksi aikakautensa tunnetuimmista hahmoista. Ei kuitenkaan pidä myöskään unohtaa hänen lujaa ammattitaitoaan ja näennäisen loppumatonta työintoaan. Florence ei paistatellut julkisissa tilaisuuksissa, vaan teki työtään tutkimalla tilastoja, kirjoittamalla kirjeitä ja kirjoja, ja kouluttamalla muita kyvykkäitä naisia (kuten Linda Richardsin) sairaanhoitajan ammattiin.

Nightingalen työtahti oli huima, varsinkin kun ottaa huomioon että vuodesta 1857 hän sairasti parantumatonta bruselloosia, joka aiheutti mm. kuumeilua, anemiaa ja depressiota. Muuten niin energinen Florence viettikin suurimman osan loppuelämästään vuoteessa. Jotkut ovat arvelleet hänen kärsineen kovista tunnontuskista ja masennuksesta johtuen hänen jatkuvista hoitovirheistään Krimin sodan alkuaikoina. Joka tapauksessa hän jatkoi hyvän hygienian puolesta kampanjointia koko loppuelämänsä.

Florence Nightingale kuoli 13. elokuuta 1910, 90 vuoden ikäisenä, rauhallisesti omassa sängyssään.

Henkilökohtaiset työkalut