Heiltgen Fockenshoen

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hollantilaissyntyinen mestaripurjehtija, puukengänveistäjä ja Hyväntoivonniemen tuittupäisin tavernanpitäjä.

Sisällysluettelo

Varhainen elämä

Heiltgen Fockenshoen syntyi vuonna 1560 kuuluisaan kauppiassukuun Hellevoetsluisissa [1] Etelä-Hollannissa. Fockenshoenin suku oli jo tällöin tunnettu äykkäpäisistä ja peräänantamattomista jäsenistään; Heiltgenin äiti Weldelmoet pyöritti taloutensa ohella kylän kalansavustamoa, kun taas isä Stoffel reissasi ympäri tunnettua maailmaa itse veistämällään laivalla. Vuosien saatossa Stoffel Fockenshoenista kehkeytyi suuren kauppalaivaston - sekä ihailtavan suuren perheen - pää; hänen kuoltuaan yhtiön johtoon nousivat pojat Bertelmeeus, Rombout ja Tymmerot. Nämä nuoret miehet ottivat kukin kolmanneksen laivoista ja suuntasivat kauppareittinsä eri mantereille.

Kuten muidenkin kuuliaisten porvaristyttöjen, oletettiin Heiltgenin suuntaavan energiansa sopivan aviomiehen löytämiseen, eikä esim. maailmanmatkailuun; vanhempiensa kuoltua hän saanut edes osaa äitinsä kalansavustamobisneksestä, isänsä kauppalaivastosta puhumattakaan. Tästä suivaantuneena nuori nainen veisti itselleen laivan, pakkasi mukaansa iltapuhteinaan sorvaamansa puukengät ja heitti hyvästit sisaruksilleen ja Hellevoetsluisille. Intuitiivisesti Heiltgen tiesi, että jossain hänenkin energisyyttään arvostettaisiin.

Matkat Välimerellä ja yllättävä puukenkäepisodi Itä-Intian kauppakomppanian kanssa

Aloittaessaan matkansa Heiltgenillä ei ollut aavistustakaan määränpäästään; myöskin hänen pieni aluksensa oli huomattavan hankala ohjattava Atlantin myrskyissä, joten useiden viikkojen ajan hän ajelehti holtittomasti kohti etelää. Onnekseen hän pian pääsi Gibraltarin salmen paremmalle puolelle, ja saapui Välimeren tyynemmille vesille. Näitä Heiltgen seilasikin seuraavan vuosikymmenen, pysähtyen jokaisessa satamassa myymässä puukenkiään ja kuulemassa uutisia (ja luonnollisesti oppimassa uusia hävyttömyyksiä) paikallisilta merimiehiltä.

Parhaat solvaukset neiti Fockenshoen kuitenkin keksi itse. Eräässä sisilialaisessa tavernassa hän ajautui väittelyyn isokokoisen naisihmisen kanssa: alunperin kinastelu koski tiettyä sillireseptiä, jota romuluinen matami väitti omakseen, mutta jonka hollantilaista alkuperää Heiltgen puolusti kunniansa kautta. Vähitellen tiukkasanainen keskustelu siirtyi koskemaan kunkin naisihmisen ulkonäköä ja yleistä siveellisyyttä, missä vaiheessa kaksikko poistettiin kapakasta kylän miesväen voimin. Tästä huolestumatta taistelupari siirtyi jatkamaan debattiaan läheisen laiturin päähän: näissä asemissa naiset pysyivätkin seuraavat kaksi viikkoa - silminnäkijöiden mukaan syömättä, juomatta ja nukkumatta.

Neljäntoista päivän väittelyputki vei viimein veronsa: ensimmäisenä mereen kuukahti tummakulmainen matami, ja Heiltgen seurasi häntä piakkoin. Kyläläisten ongittua nokittelijat vedestä, päättivät he kuivuttuaan jatkaa väittelyään: tämän kuitenkin esti paikallisten yksimielinen vastustus. Yhtäkkiä naiset huomasivat olevansa samalla puolella, ja aloittivat raivokkaan verbaalihyökkäyksen kalastajakylän asukasparkoja vastaan. Kuka tietää miten kylän olisi käynyt jos paikalle ei olisi sattunut saapastelemaan hyvin rähjäisen oloinen sotilas. Tämä peloton yksilö puhutteli matamia, sanoen, "Joko pommini ovat valmiit, Borbála?" Näillä päällisin puolin epämääräisillä sanoilla oli tummaverikköön yllättävä vaikutus: tämä päästi pitkän litanian unkarinkielisiä kirosanoja, jonka jälkeen loksautti suunsa kiinni, viittasi palkkasoturia seuraamaan mukanaan, ja poistui paikalta taakseen katsomatta.

Heiltgen Fockenshoeniin tällä episodilla oli lähtemätön vaikutus - ja syystäkin, sillä hän oli tietämättään kohdannut Valon Veljeskunnan kaksi legendaarista jäsentä - Borbála Bajuszin ja Flaviuksen. Toiveikkaana hän jäi odottamaan löytyisikö Sisiliasta mahdollisuutta toisiin samanlaisiin väittelyihin - mutta joutui ymmärrettävästi pettymään. Lopulta Välimeren lauhkea ilmasto ja viiniä litkivät ihmiset alkoivat muutenkin kyllästyttää, ja vuonna 1596 Heiltgen päätti siirtyä väljemmille vesille.

Matkatessaan alas Afrikan länsirannikkoa hänen reitilleen osui kolme vastattain perustetun Itä-Intian kauppakomppanian laivaa. Syntyi kiistaa oikeasta ohitusprotokollasta; tämän kovaäänisen riidan aikana erään laivan kapteeni erehtyi mollaamaan neiti Fockenshoenin pikku alusta ja naisten yleistä navigointikyvyn puutetta. Konflikti huipentui Heiltgenin taidokkaasti sinkoamaan puukenkään, joka onnistui upottamaan kaikki kolme kauppakomppanian alusta.

Tavernanpitäjänä Hyväntoivonniemellä

Aiheutettuaan tarpeeksi hämminkiä maailman merillä Heiltgen Fockenshoen asettui Afrikan eteläkärkeen tarkoituksenaan avata puukenkäkauppa. Kuitenkin pian hänelle tarjottiin osakkuutta paikallisesta tavernasta, ja tapansa mukaan energinen nainen otti pian koko paikan ohjakset käsiinsä. Vaikka asiakkaat hieman säikkyivätkin tuliluontoista tavernanemäntää, tiesivät he ainakin olevansa turvassa alkuasukkailta ja merirosvoilta.

Heiltgen Fockenshoen löytää Australian

Pikkuhiljaa myös tavernaelämä rupesi pistämään vihaksi, ja Heiltgen pakkasi pienen paattinsa täyteen puukenkiä ja lähti valloittamaan itäistä pallonpuoliskoa. Jossain 1700-luvun alkupuolella hän törmäsi isohkoon mantereeseen, joka lähemmin tarkasteltuna osoittautui oikein oivalliseksi asuinpaikaksi - kulkivathan sen asukkaat vielä avojaloin. Niinpä hollannittaremme alkoi kaupitella puukenkiä Australian aboriginaaleille, siirtyen yhä kauemmas sisämaahan sitä mukaa kun hänen maanmiehensä (ja myöhemmin britit) alkoivat vallata alueita rannikolta. Viimein Heiltgen kyllästyi ainaiseen auringonpaisteeseen ja didgeridoomusiikkiin, ja taivalsi takaisin merenrantaan aikomuksenaan etsiä uusi, vähemmän asutettu alue.

Valitettavasti kolonialismi oli jo ehtinyt moneen maailman kolkkaan; Australian jätettyään neiti Fockenshoen seilaili pitkin maailman meriä varsin päämäärättömästi. Valon Veljeskunnan diasporan laajetessa hänestä oli paljon hyötyä, koska hän - hyvällä päällä ollessaan - kuskasi viestejä ja joskus ihmisiäkin maasta toiseen. Yksi kummallisimmista merenkulkuepisodeista tapahtui, kun Heiltgen sattui poimimaan kyytiinsä haaksirikkoutuneen Lambert Draken. Tämä surullisenkuuluisa tutkimusmatkailija kuljetutti itseään ensin Japaniin, ja sitten Kiinan, jossa hollannittaremme onnistui viimein eksyttää tämä hankalaksi heittäytynyt herrasmiesmatkailija - kuitenkin vasta sen jälkeen kun Drake oli nakittanut hänelle kuriirinhomman, joka vei hänet aina Englantiin asti.

1800-luvun loppupuolella Heiltgen ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja joutui myymään rakkaan - ja koinsyömän - aluksensa New Yorkissa. Täydelliseltä rappiolta hänet pelasti Lucid Bloom, joka völjäsi hänet mukanaan Pariisiin - olihan Valon Veljeskunnan uusi järjestäytyminen ihan ovella. Muiden veljeskuntalaisten pörrätessä absinttihumalassa hän tunnelmoi Punaisen myllyn edustalla puukengissään (sanotaan että tämä tömäkkä nainen tirautti ensimmäisen kyyneleen sitten 1600-luvun alun nähdessään sähköisesti pyörivät myllynlavat). Stereotyyppisen Historian Seuran järjestäytyessä hän päätti vierailla vanhassa kotimaassaan - jonka huomasi suuresti muuttuneen - mutta Hellevoetsluisin kaduilla vaeltaessaan tunsi kotiseuturakkauden heräävään, ja ajatteli viimein asettua aloilleen.

Henkilökohtaiset työkalut