Hevonen

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Historiallisesti yksi ihmiselle hyödyllisimmistä eläinlajeista. Hevosen avulla on raivattu metsiä, kuljetettu lukemattomia määriä ihmisiä ja tavaroita paikasta toiseen, ja vain yleisesti elvistelty julkisilla paikoilla. Siitä, mitä hyötyä hevoselle tästä kaikesta on ollut, ei ehkä parane keskustella - ei ainakaan hevosten kanssa.

Keskiajalla hevosen merkitys korostui entisestään statussymbolina. Kuten kuvasta voidaan havaita, ei kukaan itseäänkunnioittava nuorimies lähtenyt naisenvalloitusretkelle ilman asianmukaisesti varusteltua kauramoottoriaan.

Tunnettuja hevosia

  • Copenhagen, Wellingtonin herttuan loistelias (ja isäntänsä tavoin hieman äkkipikainen) sotaratsu, joka otti osaa mm. Waterloon taisteluun. Se eli pitkän ja varsinkin loppua kohti hemmotellun elämän. Kun Copenhagen kuoli 28-vuotiaana, hautajaisissa huomattiin, että yksi sen kavioista puuttui. Ratsuunsa kiintynyt herttua ei saanut rauhaa ennen kuin oli selvitänyt hävinneen kavion mysteerin; lopulta paljastui, että yksi hänen palvelijoistaan oli nyysinyt sen palkkion toivossa. Lopulta Copenhagenin kaviosta tehtiin mustepullo.
  • Conde, Preussin Fredrik II Suuren lempihevonen. Vaikka kuninkaalla oli kymmeniä hevosia, oli Conde-ruuna hänen erityinen suosikkinsa; hän syötti lellikkiään sokerilla ja meloneilla, ja päästi tämän jopa sisään palatsiinsa. Conden erityisasemasta kertoo myös se, ettei ratsun tarvinnut ottaa osaa taisteluihin. Se elikin harvinaisen pitkän ja täyteläisen elämän (38 vuotta), ja vielä kuolemansa jälkeenkin pääsi esille (vaikkakin nykyään Condesta on jäljellä vain luuranko).
  • Streiff, Kustaa II Aadolfin ratsu kohtalokkaassa Lützenin taistelussa. Kuten kuninkaan jäänteet, tuotiin myös Streiff-vainaja takaisin Ruotsiin; halukkaat löytävät sen täältä
  • Ennen kuolemaansa, Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin kuningas ehti käyttää loppuun muitakin hevosia. Eräs epäonninen - ja valitettavasti nimetön - valkoinen yksilö sai kuulasta takalistoonsa ja jäi saksalaisten haltuun Ingolstadtin piirityksen aikana. Ajan tavan mukaan myös tämä kauramoottori täytettiin, ja pääsi paraatipaikalle moniaisiin illanistujaisiin. Nykyään hieman nukkavierun hevosen löytää Ingolstadtin kaupunginmuseosta.
Henkilökohtaiset työkalut