Ibn Battuta

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

(ʾAbū ʿAbd al-Lāh Muḥammad ibn ʿAbd al-Lāh l-Lawātī ṭ-Ṭanǧī ibn Baṭūṭah, أبو عبد الله محمد ابن بطوطة) (s. 1304-k. n. 1377). Yksi maailmanhistorian ehtiväisimmistä tutkimusmatkailijoista, joka kolmenkymmenen vuoden aikana kerkesi matkata mm. eri puolilla Afrikkaa, Eurooppaa, Lähi- ja Kauko-Itää sekä Kiinaa. Battutan reissut ylsivät kokonaisuudessaan yli 121 000 kilometriin - ainakin kolme kertaa sen matkan, minkä Marco Polo ehti elämänsä aikana seilailemaan (tämä on muutenkin kunnioitettava suoritus aikana, joka ei tuntenut polttomoottoreita, halpalentoyhtiöistä puhumattakaan). Vanhoilla päivillään Ibn Battuta kirjoitti matkoistaan kirjan, nimeltään napakasti Rihla (Matka), joka on myös ainoita hänen elämästään säilyneitä vähänkään luotettavia lähteitä.

Nykyään Battutan mainetta pitää yllä Ibn Battuta Mall, maailman suurin teemaostoskeskus Dubaissa.

Sisällysluettelo

Ensimmäinen pyhiinvaellus muuttaa elämän

Battuta syntyi Tangierissa, ja vietti varhaisen elämänsä opiskellen lakia. Kaksikymmentäyksivuotiaana hän päätti lähteä pyhiinvaellukselle Mekkaan, heittäen hyvästit perheelleen ja ystävilleen. Battuta tuskin tiesi tässä vaiheessa, että Marokkoon palaaminen kestäisi häneltä 24 vuotta.

Tietynlainen myötäsyntyinen kyty seikkailuihin hänellä selkeästi oli, sillä nuori mies päätti yrittää Mekkaan maateitse; tämä tarkoitti yleensä matkaamista kamelikaravaanien mukana, sillä yksinmatkaavien uhkana olivat kaikenkarvaiset ryöstelevät joukkiot. Battuta ei pitänyt kiirettä, vaan pysähteli matkan varrella kiinnostavissa kaupungeissa, ja löysipä yhdestä vaimonkin itselleen (tämä ei tulisi olemaan ensimmäinen kerta). Aleksandriassa, Kairossa ja Damaskoksessa riitti nähtävää, ja reissumiehemme teki moniaita matkoja sivuun reitiltään. Kairosta hän valitsi tietenkin sen kaikkein hankalimman reitin Mekkaan, jonne hän viimein saapui syksyllä 1326 - reilu vuosi Tangierista lähtönsä jälkeen.

Kotiinpalaaminen ei kuitenkaan vielä houkutellut, joten Ibn Battuta liittyi koilliseen matkaavaan pyhiinvaelluskaravaaniin. Tähän aikaan hän otti periaatteekseen olla koskaan matkaamatta samaa reittiä kahdesti: olihan maailmassa varsin paljon näkemistä.

Sivupolkuja Lähi-Idässä

Battutan reitti mutkitteli erinäisten pyhiinvaelluskohteitten kautta Persiaan; tämä reissu kesti puoli vuotta ja päättyi viimein Bagdadiin kesäkuussa 1327. Bagdadista hän teki usean lyhyemmän matkan erinäisten karavaanien mukana (reissasipa hän paikallisen mongolipäällikkö Abu Sa'idinkin seurueessa). Viimein hän liittyi matkueeseen, jonka reitti kulki Arabian niemimaan aavikon läpi kohti Mekkaa.

Battuta vietti kolmisen vuotta Mekassa. Paluu Marokkoon tuskin oli vielä miehen mielessä, sillä vuoden 1330 paikkeilla hän seilaili Punaisella merellä, poiketen mm. Jemenissä. Tälläkin matkalla hänen onnistui tavata paikallisia kuninkaallisia (taito, joka Battutalla tuntui olevan verissä, ja joka tuli ohjaamaan varsinkin hänen myöhempiä vaiheitaan huomattavasti).

Afrikan itärannikon ihmeitä

Punaiselta mereltä olikin helppo siirtyä rannikkoa alas Somaliaan, jossa Battuta pällisteli paikallista elämänmenoa, kiinnittäen erityistä huomiota Mogadishun sulttaanin äveriääseen hoviin neuvonantajineen, eunukkeineen ja lukuisine muine palvelijoineen.

Etelämpänä Battuta vieraili mm. Mombasassa, sekä Kilwan kaupungissa (joka sijaitsee nykyisessä Tansaniassa; kuva ohessa), jota hän kuvaili yhdeksi maailman kauneimmista. Monsuunituulia hyväksikäyttäen hän purjehti takaisin Mekkaan, tällä kertaa Omanin kautta.

Sulttaanin palveluksessa

Battuta vietti jälleen yhden vuoden Mekassa, mutta paikalleenasettuminen ei ollut miehemme agendassa edelleenkään. Maailmankuvaa laajentaakseen hän päätti hankkiutua Delhin sulttaani Muhammad bin Tughluqin palvelukseen; sulttaani oli islamilaisen maailman rikkain mies, joka oli myös tunnettu uskonnollisesta suvaitsevaisuudestaan. Reitti uuteen työpaikkaan ei tietenkään ollut suorin mahdollinen, vaan ennen Intiaan rantautumistaan Battuta ehti tehdä mutkan mm. nykyisen Turkin alueella ja Krimin niemimaalla.

Intiaan hän lopulta päätyi Afganistanin vuoriston kautta. Muhammad bin Tughluqin hoviin Delhissä hän sai muilutettua itsensä varsin helposti, olihan hän opiskellut useita vuosia Mekassa; näinpä hänen palkattiin tuomariksi. Vaikka elämä sulttaanin alaisuudessa toi arvovaltaa ja uusia matkojakin, ei Battuta menestynyt uudessa ammatissaan. Kuuden vuoden tuomarinpestinsä aikana ailahtelevainen sulttaani vuoroin piti Battutaa uskottunaan ja vuoroin syytteli häntä maanpetoksesta. Epävakaiseeen elämään kyllästyneenä Ibn Battuta otti varmastikin riemastuneena vastaan sulttaanin ehdotuksen lähettää hänet Kiinaan suurlähettilääksi.

Kahnauksia Kaukoidässä

Uuden suurlähettilään matkasuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi heti kättelyssä: Battutan matkaseurueen kimppuun hyökkäsi joukko maantierosvoja, ja hän joutui erilleen kumppaneistaan. Vaikka ryöstetty ja mukiloitu Battuta onnistui löytämään ystävänsä muutamia päiviä myöhemmin, matka Kiinaan oli auttamatta keskeytettävä. Paluu Delhiin ei myöskään tullut kysymykseen, joten Battuta teki sen, minkä osasi parhaiten - eli lähti kiertotielle.

Seurasi erinäisiä enemmän tai vähemmän onnistuneita reissuja Etelä-Intian rannikolla, joiden aikana hän mm. menetti osan uudelleen tapaamistaan matkakumppaneista myrskyssä. Koska Delhiin paluu ei edelleenkään houkuttanut, Battuta löysi itselleen suojelijan Nawayathin sulttaanista. Tämäkään pesti ei kestänyt kauan: polittiset hulinat ajoivat matkaajamme jälleen tien päälle, ja tällä kertaa Battuta oli päättänyt päästä Kiinaan asti. Ensin hän kuitenkin poikkesi Malediiveilla.

Vaikka tämä(kin) viisiitti oli tarkoitus pitää lyhyenä, Battuta taivuteltiin (enemmän tai vähemmän väkivaltaisin keinoin) jäämään saarille yhdeksäksi kuukaudeksi. Tällä kertaa syynä oli hänen lainopillinen asiantuntemuksensa, jonka kaltaista oli Malediiveilta hankala löytää, varsinkin kun saariryhmä oli vasta hiljattain kääntynyt islaminuskoon. Battuta nousi maan korkeimpaan kastiin tuomarinvirkansa ansiosta, ja onnistui saamaan vaimokseen yhden hallitsija Omar I:n tyttäristä. Elämä trooppisella saarella ei varmaankaan ollut hankalimmasta päästä; kuitenkin Battutaan alkoivat hiertää paikallisten letkeä suhtautuminen lakeihin ja asetuksiin (mm. se, että naiset patsastelivat julkisilla paikoilla yläosattomissa). Oli siis aika jatkaa matkaa.

Viimein Kiinassa

Battuta pääsi Kiinaan viimein vuonna 1345. Hän matkasi ensin läpi mongolien hallitseman Fujianin maakuntaan, ja ihmetteli paikallista flooraa ja faunaa. Suuren vaikutuksen häneen tekivät myös kiinalaiset keksinnöt (mm. paperiraha). Kuten muillakin matkoillaan, hän verkostoitui innokkaasti paikallisen muslimiväestön kanssa.

Kiinan nähtävyyksistä Battuta ehti näkemään mm. Pekingin; häntä myös kiinnosti suuri muuri, josta hän oli kuullut tarinoita. Nähtävästi Kiinan muuri oli 1300-luvulla kuitenkin huomattavasti pienempi kuin nykyään (Ming-dynastian restaurointiurakan jälkeen). Hän myös seilaili pitkin vaikuttavia kanavia, ja kirjoitti muistiin havaintojaan kiinalaisesta laivanrakennustaidosta.

Mutkikas kotiinpaluu

Kiinanreissun jälkeen nöyristelevä elämä Delhissä ei kiinostanut; Ibn Battuta päätti viimein palata Marokkoon - n. 24 vuotta pyhiinvaellusreissulle lähtönsä jälkeen. Tyypilliseen tapaansa hän ei suinkaan valinnut suorinta reittiä, vaan ehti vielä käymään Sardiniassa ennen Tangieriin saapumistaan.

Kotona häntä odottivat enää surulliset uutiset. Hänen isänsä oli kuollut jo 15 vuotta sitten, ja äiti vain muutamia kuukausia ennen poikansa kotiinpaluuta. Afrikassa, Lähi-Idässä ja Euroopassa seuraavat vuodet olivat muutenkin kuoleman värittämiä, kun Musta surma kulki maasta toiseen makaaberia reittiään. Koska Battutalla ei ollut enää mitään syytä pysähtyä Tangierissa, päätti hän tehdä sitä, mitä parhaiten osasi. Hän lähti taas matkalle.

Espanjalainen episodi

Tämänkertainen matka oli edellistä huomattavasti lyhyempi, ja vei hänet Välimeren yli Andalusiaan. Battutan tarkoitus oli hieman sotia Kastilian kuningas Alfonso XI:ä vastaan - mutta rutto ehti hoitaa homman hänen puolestaan, ja kuningas oli vainaa ennen kuin Battuta ehti astua Espanjan maaperälle. Täten matkailijallemme ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kaikki mahdollinen irti tilanteesta, ja katsella paikallisia nähtävyyksiä. Paluumatkallaan hän myös tutustui oman maansa kaupunkeihin, huomaten, että Musta surma oli tehnyt tuhojaan myös siellä (ja esimerkiksi aiheuttanut pääkaupungin siirtämisen Fèsiin).

Henkilökohtaiset työkalut