Johanna Mielipuoli

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

(1479 - 1555) Esp. Juana la Loca. Kastilian ja Aragonian kuningatar; myös Sardinian, Sisilian,Napolin sekä laajojen espanjalaisten siirtokuntien hallitsija. Espanjan Isabellan ja Ferdinandin toiseksi vanhin tytär, jonka kohtaloksi koituivat äidinpuoleisen suvun mielenterveysongelmaiset taipumukset sekä aikakauden tylyn patriarkaalinen ajatusmaailma.

Sisällysluettelo

Vaimo ja kuningatar

Älykäs ja monipuolisesti koulutettu ja kielitaitoinen Johanna joutui - samoin kuin nuorempi siskonsa Katariina Aragonialainen - sukunsa pelinappulaksi suuressa eurooppalaisessa avioliittoruletissa. Johannan kohdalle osui Flanderin kuningas Filip Komea, joka hapsburgilaisesta perimästään ja korviahivelevästä korkonimestään huolimatta ei ollut millään tavalla ideaali puoliso. Vaikka avioliiton alussa nuoripari viihtyi paljonkin yhdessä (varsinkin makuuhuoneen puolella), syvempää kumppanuutta ei päässyt syntymään; Filipin mielestä vaimon tehtävä oli olla hiljaa ja synnyttää lapsia, kun taas mies sai huidella missä mieli, ryypätä ja rellestää - ja johtaa maataan itsevaltiaan ottein. Äitinsä älykkäässä varjossa kasvanut Johanna oli epäilemättä asioista hieman eri mieltä; miehen uskottomuus alkoi riipiä Johannan jo alunperin depressioaltista mieltä, ja moni yö kuluikin lähes hysteeristen itkukohtausten vallassa. Niskuroivan vaimon sai helposti kuriin kotiarestilla sekä toistuvilla raskauksilla; samalla Filip alkoi levittää huhuja Johannan epävakaasta mielenlaadusta.

Vaikka Johanna oli syntyessään ollut varsin alhaalla syntymämaansa kruununperimyslistassa, tekivät vuodet ja kulkutaudit tehtävänsä; vuonna 1502 hänet yllättäen korotettiin Asturian ruhtinattareksi - titteli, joka sisälsi lupauksen tulevasta valta-asemasta. Kaikki ei taaskaan sujunut suunnitelmien mukaan; kun kuningatar Isabella kuoli 1505, olisi Kastilian hallitsijan arvo siirtynyt suoraan Johannalle. Nyt vastaan harasi isä Ferdinand, jolla ei perinteisesti olisi pitänyt olla nokan koputtamista Kastilian asioissa. Filipin esimerkkiä hyväksikäyttäen tämäkin kuningas kuitenkin eväsi Johannalta oikeuden hallita vedoten tämän mielenterveyteen. Pian lusikkansa soppaan tyrkkäsi myös Filip Komea, jonka yhtä palavasti hinkusi Kastilian kuninkaaksi. Näinpä isä ja aviomies viimein neuvottelivat - Johannan pään yli - sopimuksen, jonka mukaan Filipistä tulisi Kastilian hallitsija, vaimosta kun ei mentaalisen epätasapainon vuoksi edelleenkään ollut moiseen luottamustehtävään.

Miehen ja vallan menetys

Kesällä 1506 Johanna ja Filip julistettiin virallisesti Kastilian kuningaspariksi; heillä oli viisi lasta, ja kuudes tulossa. Tämä ilo jäi kuitenkin lyhyeksi: Filip Komea kuoli saman vuoden syyskuussa pilkkukuumeeseen, jättäen raskaana olevan vaimonsa taistelemaan valta-asemastaan lähestulkoon yksin. Filipin kuolema tyrkkäsi Johannan mielen entistä horjuvampaan tilaan; sanotaankin, että sureva kuningatar ei suostunut uskomaan miehensä kuolemaa, vaan jatkoi tämän kylmenneen ruumiin hyväilemistä pakkomielteenomaisesti.

Myös valtakunnan tilanne oli hyvin epävakaa: rutto ja nälänhätä veivät jopa puolet Kastilian asukkaista, ja jäljelle jääneet rähinöivät hallitsijaansa vastaan. Isä Ferdinand tuli Johannan avuksi vasta aivan viime hetkellä - jolloin myös kulkutaudit olivat alkaneet väistyä. Tästä kehityksestä tietenkin hyötyi Ferdinand, jonka katsottiin olevan hyväksi kansanterveydelle - ja täten tytärtään soveliaampi hallitsija.

Johanna sai siis väistyä vallankahvasta; tästä lähtien hän oli pelkkä leskikuningatar. Todellista valtaa käytti Ferdinand, joka allekirjoitti kaikki tärkeät dokumentit nimellä "Minä, kuningas".

Isän kuolema, Espanjan syntymä

Aika oli kuitenkin Johannan ja hänen vanhimman poikansa Kaarlen puolella. Ferdinand II kuoli vuonna 1516 katkerana miehenä; viimeisinä vuosinaan hän oli siirtänyt Filip Komeaa kohtaan tuntemansa inhon Kaarleen, ja vastusti äykkäpäisesti tämän valtaannousua. Kuitenkin kuninkaan kuoltua sekä Kastilian että Aragonian hallitsijuus siirtyi Johannalle ja Kaarlelle - joskin todellista valtaa ei Johanna taaskaan päässyt käyttämään. Vuonna 1519 Kastilian ja Aragonian kuningaskunnat yhdistyivät yhdeksi valtioksi: Espanja oli syntynyt.

Kaarle oli lukuisten kuninkaallisten lähisukulaisuuksien johdosta oli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija, ja täten kantoi kahta järjestysnumeroa: Espanjan kuninkaana hän oli se ensimmäinen, muun Euroopan puolella viides Kaarle. Hänen laajojen valtakuntiensa pinta-ala oli lähemmäs neljä miljoonaa neliökilometriä; se oli ensimmäinen valtio, jonka ylle aurinko ei koskaan laskenut - siirtomaita kun oli sekä Lähi-Idässä että Etelä-Amerikassa.

Elämän valottomat loppuvuodet

Kun Johanna edelleen pyrki ottamaan kantaa Espanjan asiohin, ja oli tietyille kansanosille tärkeä hahmo (varsinkin vuoden 1520 Comuneroskapinassa), päätti Kaarle hankkiutua äidistään eroon. Kuningatar vangittiin Santa Klaran luostariin Tordesillasiin, ja vietti loppuelämänsä ikkunattomassa asunnossa. Luonnollisestikaan moinen kohtelu ei edesauttanut Johannan henkisen tai fyysisen kunnon kohenemista - päinvastoin. Moinen pakkohoito vain lamautti hänen jo ennestään depressioon taipuvaista mielenlaatuaan, ja aiheutti erinäisiä epäluuloja luostarin muita asukkaita kohtaan (Johanna mm. kuvitteli, että nunnat juonivat hänen päänsä menoksi; tämä ei sinällään ole mitenkään yllättävää kuningattaren aiempien kokemuksien valossa).

Santa Klaran luostari jäi Johannan viimeiseksi asuinpaikaksi. Entinen Espanjan kuningatar kuoli pitkänäperjantaina vuonna 1555, 75n vuoden ikäisenä.

Vaikka Johannan vaikutus politiikkaan oli aikanaan varsin vaatimaton, jätti hän jälkeensä geneettisen mielisairaustaipumuksen, josta saivat kärsiä varsinkin Espanjan Hapsburg-suvun tulevat jäsenet - eikä heistä vähäisimpänä suvun viimeiseksi jäänyt hallitsija Kaarle II.

Henkilökohtaiset työkalut