Juhana III

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
(1537-1592) Ruotsiksi Johan III, tunnetaan Suomessa paremmin Juhana-herttuana. Kustaa Vaasan poika, Suomen ainoa oikea renessanssiruhtinas, ja ihmissuhteissaan hieman äkkipikainen mies. Importoi pohjolaan tennismailat, jalkapallon, sekä sisäuima-altaat. Myös huomattavan parrakas henkilö.

Reissuelämää ja renessanssihuvittelua

Juhana syntyi Stegeborgin linnassa Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ja hänen toisen vaimonsa Margareta Eerikintyttären ensimmäisenä lapsena. Jo vuonna 1556 hänestä tehtiin silloisen Suomen (joka käsitti Ahvenanmaan lisäksi lämpäreen maata Turun ympäriltä) herttua ja käskynhaltija. Turun linna kunnostettiin herttuan arvolle sopivaksi, ja pian sinne muutti Juhanan lisäksi hänen jalkavaimonsa Kaarina Hannuntytär; pariskunta sai aikaan neljä lasta.

Salskea ja sivistynyt nuori herttua pääsi myös puhemieheksi vanhemmalle veljelleen Eerikille; vuonna 1559 hän reissasi Englantiin neuvottelemaan avioliittoasioista kuningatar Elisabet I:n kanssa. Vaikka Juhana saavuttikin suurta suosiota supliikkitaidoillaan ja urheilullisella olemuksellaan, ei naimakaupasta loppujen lopuksi tullut mitään - Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa kun meni kuolemaan juuri kun Eerikin olisi pitänyt matkustaa tapaamaan morsiantaan. Myöskin kylmä ja kaukainen Ruotsin valtakunta ei protestanttisuudestaan huolimatta saanut Elisabetiä eikä hänen parlamenttiaan haluamaan lähempien suhteiden solmimista.

Juhanan vuoden kestänyt englanninmatka ei mennyt kuitenkaan aivan hukkaan - tuliasena hän toi Ruotsiin ennennäkemättömät urheiluvälineet, tennismailan ja jalkapallon. Olipä hänellä mukanaan myös maan ensimmäiset katetut vaunut, joita vetämään tarvittiin peräti kahdeksan hevosta.

Isoveli Eerikin noustua valtaan kiristyivät veljesten välit huomattavasti, varsinkin kun Juhana Turusta käsin pisti veljelleen vastaan sen minkä kerkesi. Tietty vastahankaisuus värittikin veljesten keskinäistä suhdetta tästä lähtien.

Niskoittelun hinta

Vaikka Kaarina Hannuntytär olikin kaikesta päätellen varsin hömäkkä nainen, ei hänestä ollut viralliseksi puolisoksi herttualle. Juhana oli sen sijaan päättänyt naida Puolan kuninkaan sisaren, Katariina Jagellonican, joka oli poliittisista kytköksistään johtuen erittäin haluttua vaimomateriaalia muuallakin; Venäjän Iivana IV Julma eritoten havitteli Katariinaa itselleen - mikä varmasti myös lisäsi Juhanan innokkuutta. Isoveli - nyt Ruotsin kuningas Eerik XIV - kuitenkin vastusti puolalaista morsianta, sillä hänellä oli suunnitteilla hyvä sota Puolaa vastaan. Juhana-herttua sai kuin saikin pidettyä kiinni Katariinasta, ja häitä juhlittiin lokakuussa 1562.

Nuoripari asettui asumaan Turun linnaan. Katariina Jagellonican kansainvälisyydestä oli tässäkin asiassa hyötyä, sillä hän toi mukanaan liudan ulkomaalaisia taiteilijoita ja muuta sivistynyttä hoviväkeä, jotka auttoivat kohentamaan linnan keskiaikaista ilmapiiriä uudistusmielisempään suuntaan. Taidetta ja tiedettä pidettiin suuressa arvossa Katariinan ja Juhanan hovissa, ja juhliakin pidettiin. Pitopöytiä koristivat viimeisimmät keksinnöt, haarukat ja kankaiset lautasliinat.

Remuaminen kuitenkin loppui lyhyeen kun Juhanan omapäisestä ulkomaanpolitiikasta suivaantunut kuningas Eerik päätti pistää pikkuveljen kerralla aisoihin. Kuningas rymisteli Suomenlahden yli kymmenen tuhannen sotilaan saattamana vuonna 1563, ja voimakeinoin taivutteli Juhanan mukaansa Tukholmaan. Katariina Jagellonica olisi voinut vetäytyä koko kalabaliikin ulkopuolelle, mutta hän päätti pysytellä miehensä rinnalla, ja jakoi nelivuotisen vankeuden Juhanan kanssa Gripsholmin linnassa. Vankeus ei kuitenkaan ollut vaikeimmasta päästä - Juhanan, Katariinan, ja heidän nopeassa tahdissa syntyneiden lastensa olot oli tehty linnassa mukavaksi esim. mittavan kirjaston avulla.

Vapaus ja valta

Juhanan vankeus päättyi varsin dramaattisissa merkeissä vuonna 1567 kun veli-Eerikin mielenterveys alkoi horjua; samaan aikaan maan aatelistoa korpesi kuninkaan holtiton hallintatapa, sekä hänen kuningattareksi kruunaamansa talonpoikaissäätyinen vaimo Kaarina Maununtytär. Aatelisten rettelöinti viimein ajoi Eerikin alas valtaistuimelta, jolle vuonna 1569 vuorostaan kapusi Juhana.

Pelkkää hoviasussa patsastelua ei uuden kuninkaan elämä kuitenkaan ollut. Vuonna 1570 Ruotsi ajautui sotaan Venäjän kanssa; tätä mellastusta riittikin seuraavan neljännesvuosisadan ajan, mistä sota sai nimensä Pitkä viha. Myös mielipuolinen Eerik aiheutti Juhanalle päänvaivaa - tätä kun oltaisi hyvinkin voitu käyttää käsikassarana kuningasta vastaan. Niinpä Juhana siirrätytti veljeään yhä visumpiin vankiloihin - ja viimein nähtävästi ratkaisi ongelman lopullisesti murhauttamalla tämän.

Tästä lähtien alkoivat läheiset hävitä ympäriltä. Katariina Jagellonica kuoli vuonna 1583; neljä vuotta tämän jälkeen hänen vanhin poikansa Sigismund muutti Puolaan opettelemaan maan tapoja - olihan hänestä tuleva kyseisen valtakunnan seuraava kuningas. Vaikka yksi veli oli saatu pois päiviltä, riitti Kustaa Vaasalla perillisiä; nyt Juhanan nuorempi veli Kaarle-herttua alkoi heitellä kapuloita kuninkaan rattaisiin. Skismaa aiheuttivat varsinkin uskonasiat: Kaarle oli puhdasverinen protestantti, kun taas Juhana oli (ymmärrettävästi) kallellaan katoliseen uskoon päin.

Juhana III kuoli marraskuussa 1592 varsin yksinäisenä miehenä.

Henkilökohtaiset työkalut