Kaarle II (Espanja)

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

(Esp. Carlos II 1661 – 1700) Hapsburg-suvun sisäsiitoskokeilun viimeinen, surullisenkuuluisa tulos. Kaarle oli sekä henkisesti että fyysisesti jälkeenjäänyt; Espanjan kuninkaana hän hallitsi vain nimellisesti, sillä hänen rajallinen kapasiteettinsa ei riittänyt moiseen tehtävään. Hänen impotenssistaan (ja yleisestä geneettisestä epäsopivuudestaan) johtuen Espanja jäi ilman kruununperillistä, ja 1700-luvun taitteessa puoli Eurooppaa havitteli monarkin paikkaa pitkittyneessä sodassa.

Eksklusiivinen Hapsburgien suku

"Bella gerant alii, tu felix Austria, nube!" (Muut käykööt sotia; harrasta sinä, onnellinen Itävalta, naimakauppoja!)

Hapsburgien suku nousi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan johtoon 1400-luvulla, ja kuten ylläoleva lentävä lause paljastaa, oli sen vahvuus nimenomaan poliittisesti viisaiden avioliittojen solmimisessa. Pian dynastia levisi pitkin Eurooppaa, nousten valtaistuimelle mm. Espanjassa ja Unkarissa. Pahaksi onneksi tuona aikana nimi ja uskonto painoivat vaakakupissa enemmän kuin mielenterveys ja henkilökohtaiset mieltymykset, ja monet Hapsburg-suvun naimakaupat tuottivatkin epäonnisia sivuvaikutuksia.

Yksi näistä oli Espanjan kuningassuvussa lurkkinut taipumus mielisairauksiin. 1500-luvulla Hapsburg-perijän nainut Johanna Mielipuoli ei kuitenkaan toiminut minkäänlaisena varoitusmerkkinä tulevien sukupolvien avioliittosuunnitelmille. Päinvastoin: pitääkseen verensä puhtaansinisenä ja vallan tiukasti itsellään Hapsburgit naivat mieluusti serkkujaan - ja jopa sisarentyttäriään. Varsinkin Espanjan monarkkien sukutaulu 1600-luvulta on erinomaisen kiintoisaa luettavaa - sukupuun sijaan Hapsburgeilla kun on tarjota ihmeellinen sienirihmasto.

Kaarlen vanhemmat toivat tämän häiritsevän kehityksen lakipisteeseensä: Espanjan kuningas Filip IV meni naimisiin sisarentyttärensä Maria Annan kanssa. Geneettisesti lähes kaksosten kaltainen pariskunta onnistui tuottamaan vain yhden eloonjääneen jälkeläisen - eikä Kaarlenkaan voida sanoa olleen mikään huippusaavutus. Ulospäin työntyvä alaleuka oli jo sukupolvien ajan ollut Hapsburgien tavaramerkki: Espanjan ensimmäinen Kaarle-kuningas (1500-1558) hämmensi alamaisiaan esiintymällä yhtämittaa suu auki (eräs diplomaatti yritti hillitä tätä tapaa varoittamalla monarkkiaan suuhun lentävistä kärpäsistä). Kaarle II:n tapauksessa ylä- ja alaleuka olivat niin kaukana toisistaan, ettei hän pystynyt kunnolla puremaan, sanojen muodostamisesta puhumattakaan (myöskään ylisuuri kieli ei auttanut asiaa). Hänen päänsä oli luonnottoman iso, eikä hänen heiveröinen vartalonsa pystynyt sitä kunnolla kannattelemaan. Kaarlen lähtökohtaisesti heikkoa älyä ei juurikaan kehitetty koulutuksella - ja ainoa hoito, jota hänelle kyettiin antamaan oli pahojen henkien poismanaaminen.

Hapsburg-suvun jäsenten ällistyttävää yhdennäköisyyttä (ja epämukavan läheisiä verisiteitä) kuvaavat mainiosti tämän sivun muotokuva-animaatiot.

Seniili nuori monarkki

Ulkoisista ja sisäisistä epämuodostumistaan huolimatta Kaarle oli Espanjan Hapsburgien viimeinen toivo, ja hän hallitsi maata ainakin näennäisesti isänsä kuoleman jälkeen. Koska Kaarle oli tähän aikaan vasta nelivuotias, käytti todellista valtaa hänen äitinsä, joka pysyikin sijaishallitsijana melkein koko poikansa elämän ajan.

Koska kuningassukua oli kaikesta huolimatta jatkettava, naitettiin kahdeksantoistavuotias Kaarle Orleansin Marie Louiselle. Kaunis nuori kuningatar ei arvatenkaan ollut innoissaan aviomiehestään, ja elämä tunkkaisessa hovissa oli jatkuvaa tuskaa iloiseen ranskalaiseen tapakulttuuriin tottuneelle Marie Louiselle. Kymmenen vuoden ajan kuningaspari yritti lasta, mutta Kaarlen heikko fysiikka nähtävästi esti hänen vaimonsa raskaaksitulon. Pian Marie Louise pyhitti elämänsä ylensyönnille ja melankolialle, ja kuoli vain 26:n vuoden ikäisenä.

Miespuolisen kruununperijän toivossa Kaarle naitettiin seuraavana vuonna Neuburgin Maria Annalle. Tämäkään avioliitto ei ollut menestys, varsinkin kun kuninkaan terveys alkoi pahemman kerran horjua. Kaarle menetti hiuksensa, suurimman osan hampaistaan ja aikalaiskertomusten mukaan myös järkensä. Kuitenkin tämä traaginen monarkki sinnitteli hengissä lähes 39-vuotiaaksi saakka. Ruumiinavauksessa huomattiin, että hänen ruumiissaan ei ollut tippaakaan verta, että hänen keuhkonsa olivat syöpyneet ja sisäelimensä kuoliossa; hänellä oli yksi kives, joka oli hiilenmusta, ja hänen päänsä oli täynnä vettä.

Henkilökohtaiset työkalut