Koira

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hevosen ohella yksi ihmissuvun uskollisimmista ja pyyteettömimmistä seuralaisista. Vaikka koira polveutuukin sudesta, on se historian saatossa monimuotoistunut niin paljon, että äkkinäisempi tarkkailija ei kaikkia koirarotuja saman lajin yksilöiksi tunnistaisikaan.

Koiran monipuolisuudesta todistaa myös sen sopeutuminen kaikenlaisiin töihin, joita ihminen on sen pään menoksi keksinyt. Lampaiden paimentamisen ja reen vetämisen lisäksi mustit ovat oppineet mm. etsimään erinäisiä asioita (huumeita, rahaa, ruumiita), avustamaan vammaisia (opastamaan, kantamaan ja nostamaan asioita) sekä tietenkin metsästämään enemmän tai vähemmän sivistyneesti. Historian saatossa ne ovat myös saaneet kontolleen epämiellyttävämpiä hommia kuten esim. syöpäläishoukuttimena oleminen, paistovartaan pyörittäminen juoksupyörän avulla, sekä eläinkokeissa ja NASA:n testiajoissa palveleminen.

Koirien poliittista merkitystäkään ei pidä aliarvioida. Näin ei ainakaan tehnyt Tanskan kuningas Kristian VII, joka 1700-luvun lopulla teki koirastaan Gourmandista kuninkaallisen neuvoston jäsenen (jolle luonnollisesti maksettiin palkkaa).

Koirat ovat kautta historian inspiroineet taiteilijoita. Hiusmuodissa mustit pääsivät pätemään 1950-luvulla: yksi vuosikymmenen trendikkäimmistä kampauksista oli nimeltään Puudeli.

Koira kansanperinteessä

Suomalaisessa metsästys- ja maanviljelykulttuurissa on koiralla ollut myös kiistämätön asema. Lintua haukkuva ja saalista vainuava penu, sekä pihaa epämääräisiltä kulkijoilta vartioiva halli tekivät elämästä hiukkasen siedettävämpää. Koirat ovat löytäneet tiensä myös suomalaiseen kansanrunouteen; Kantelettaressa musteja muistetaan useammassakin runoelmassa, ja "komeaa koiraa" kehutaan mm. näin:

niin on silmät koirallani,

kuin on suuri suitsirengas;

niin on korvat koirallani,

kuin on lumme lammin päällä;

niin on hammas koirallani,

kuin on viikate Virossa;

niin on häntä koirallani,

kuin komehin korpikuusi.

Henkilökohtaiset työkalut