Lola Montez

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Eliza Rosanna Gilbert, 1821-1861). Maailmankuulu tanssijatar, elämäntapataiteilija ja puolimaailmannainen, joka vietti aikaa taiteilijoiden seurassa, ja sai aikaan jopa poliittisia mellakoita.

Sisällysluettelo

Irlannista Intian kautta kuuluisuuteen

Lola Montezin elämästä on liikkunut jos jonkinlaista huhua - ja pitkään jopa hänen syntymäaikansa ja -paikkansa olivat puolitotuuden varassa. Viime aikoina on kuitenkin vahvistettu, että Montez syntyi Eliza Oliverin ja Edward Gilbertin ensimmäisenä lapsena Grangessa, Luoteis-Irlannissa, ja sai kasteessa äitinsä etunimen. Koska hänen isänsä oli ammatiltaan sotilas, muutti Eliza junior perheensä mukana Britti-imperiumin hallussapitämään Intiaan vuonna 1823; Edward Gilbert ei kuitenkaan ehtinyt palvella kauan uudessa sijoituspaikassan, sillä hän kuoli koleraan. Eliza senior, vasta 19-vuotias leski, ei kauan aikaillut vaan meni naimisiin luutnantti Patrick Craigien kanssa jo seuraavana vuonna.

Vaikka uusi isäpuoli pitikin eloisasta pikku-Elizasta, katsottiin tytön tulevaisuuden kannalta olevan järkevämpää, jos tämä saisi koulutuksensa Britanniassa. Siispä Eliza seilasi Skotlantiin, jossa hän asettui asumaan Patrick Craigien isän luokse. Tämä järjestely jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi: ukkipuolen oli vaikea sopeutua vilkkaan ja jääräpäisen tytön huoltajaksi (Eliza shokeerasi skotteja mm. laittamalla kukkia hänen edessään kirkossa istuneen miehen peruukkiin). Kymmenvuotias Eliza päätettiin lähettää Englannin puolelle Sunderlandiin, jossa hänen tätipuolensa piti koulua.

Pikainen avioliitto ja uran alku

Sunderlandissa Eliza ehti vaikuttaa vain vuoden, kun hänet taas lähetettiin etelämmäs; tällä kertaa kylpyläkaupunki Bathiin, jossa hänen oli tarkoitus saada parempaa ja hienostoneidille sopivampaa koulutusta kuin Pohjois-Englannissa. Nuoren naisen koulu-ura lopahti viimeinkin kuusitoistavuotiaana, kun hän karkasi vihille luutnantti Thomas Jamesin kanssa.

Pikaisesti ja varsin umpimähkäisesti solmittu avioliitto osoittautui epäonnistuneeksi varsin pian, ja Jamesit erosivat viisi vuotta myöhemmin Intiassa. Eliza palasi Englantiin, ja debytoi esiintyvänä taiteilijana kesäkuussa 1843 - ei suinkaan rouva Jamesina, vaan taiteilijanimellä Lola Montez. Hän yritti esiintyä espanjalaisena tanssijattarena, mutta lontoolaiset pian huomasivat, että flamencoa varsin kömpelösti pyörähtelevä nainen ei ollut kukaan muu kuin luutnantti Jamesin vaimo.

Toisena henkilönä esiintymistä ei katsottu tuona aikana hyvällä, ja niin neiti Montez joutui lähtemään Lontoosta ja koettamaan siipiään mantereen puolella.

Boheemielämää ja mellakointia

Uransa alkuvaiheessa Montez yritti luoda mainetta tanssijana, mutta tuli pian huomaamaan, että hänen ulkonäöllään ja taipumuksillaan oli mielekkäämpää ryhtyä kurtisaaniksi. Esiinnyttyään useassa Euroopan pääkaupungissa hän asettui Pariisiin, jonka boheemipiireistä hän löysi samanhenkistä seuraa. Franz Liszt - joka oli Lolan ensimmäisiä kuuluisia rakastajia - esitteli hänet George Sandille, jonka vapaamielinen elämäntapa varmasti vetosi Lolaan. Myös Alexandre Dumas vanhempi kuului Montezin lähipiiriin.

Kurtisaanista kreivittäreksi

Lola lähti Pariisista 1845, sen jälkeen kun hänen rakastajansa, toimittaja Alexandre Dujarier oli mennyt tapattamaan itsensä kaksintaistelussa (jolla ei nähtävästi ollut mitään tekemistä Lolan kanssa). Seuraavana vuonna Montez löysi uuden - ja entistä huomattavasti vaikuttavamman - suojelijan Baijerin kuningas Ludvig I:stä joka hullaantui demimondeemme aivan varauksettomasti. Aikakautensa surkeimpiin runoilijoihin kuulunut kuningas rustaili Lolalle sonetteja - ja mikä merkittävämpää, maalautti hänestä muotokuvan (vasemmalla) kuuluisaan Schönheitengalerieensa, jossa jo killui useita Joseph Karl Stielerin maalaamia kauniiden naisten potretteja.

Ludvigin ihastuminen ei näyttänyt laantumisen merkkejä - päinvastoin - ja baijerilaiset alkoivat pikkuhiljaa huolestua ulkomaalaisen naikkosen vaikutuksesta maansa politiikkaan. Lola näytti määräilevän kuninkaan henkilökohtaisten asioiden lisäksi myös hallitusta, eivätkä hänen temperamentikkaat esiintymisensä juurikaan auttaneet asiaa. Montezin liberaali politiikka korpesi varsinkin katolista kansanosaa. Hän onnistui jopa kaatamaan konservatiivisen hallituksen, jonka eräs ministeri vastusti kuninkaan ehdotusta ylentää Lola Landsfeldin kreivittäreksi.

Vuonna 1848 poliittinen kuohunta ylettyi myös Baijeriin asti; paikalliset yliopisto-opiskelijat alkoivat mellakoida - osa Lolan edustaman politiikan puolesta, osa sitä vastaan - ja Ludvig joutui sulkemaan kyseisen opinahjon rakastajattarensa vaatimuksesta. Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei kuningas enää nauttinut kansalaistensa luottamusta, ja Ludvig luopui vallasta poikansa hyväksi. Lola pakeni maasta, ja odotteli aikansa Ludvigia Sveitsissä.

Reissuelämää ja romantiikkaa

Kun ex-kuningasta ei alkanut kuulua, Montez siirtyi Pariisin kautta takaisin Lontooseen. Täältä hän löysi rinnalleen uuden upseerin, George Traffold Healdin, jonka vastattain saama perintö houkutteli Lolan uusiin naimisiin. Pian kävin kuitenkin ilmi, ettei Montezin edellinen avioliitto ollut vielä päättynyt, ja nuoripari joutui pakenemaan maasta kaksinnaimissyytösten pelossa. Parin vuoden maanpakolaisuuden jälkeen tämäkin suhde oli lopussa, ja vuonna 1851 Lola suuntasi Atlantin toiselle puolelle, tavoitteenaan perustaa uusi ura.

Amerikan ihmemaassa

Montez oli taas periaatteessa uudelleen lähtöruudussa: Amerikassa hänen oli mahdollista keksiä itsensä uudelleen, ja tietenkin tarjota tämä paranneltu versio paikalliselle yleisölle. Hänen tanssiesityksensä saivatkin Uudella mantereella lämpimän vastaanoton, kuten myös omaelämänkerrallinen teatteriesitys Lola Montez in Bavaria.

Vuonna 1853 hän matkasi San Franciscoon, josta löytyi rinnalle kolmas aviomies, journalisti Patrick Hull. Tämä liitto oli kuitenkin edellisiäkin lyhyempi, ja pian Lola eleli taas yksinään. Parin Kaliforniassa vietetyn vuoden aikana hän ehti rohkaista nuorta Lotta Crabtreetä valitsemallaan esiintyjänuralla; Crabtreestä tulikin yksi aikakautensa rakastetuimmista viihdetähdistä.

Australia: hämminkiä ja hämähäkkejä

Vuoden 1855 kesällä Montez aloitti australiankiertueensa, tarkoituksenaan viihdyttää kultakuumeen villitsemiä miehiä. Muu yleisö pian kaikkosikin Lolan esityksistä, sillä hänen tanssinsa oli saanut entistä eroottisempia piirteitä. Huhuttiin jopa, että tanssiessaan itsekeksimäänsä 'hämähäkkitanssia' Melbournessa, katsojille kävi varsin selväksi ettei Mrs. Montez käyttänyt lainkaan alusvaatteita.

Vaikka Montezin villi show vetosikin mainareihin, oli hänen temperamenttinsa taas suuremman sukseen tiellä. Jos yleisö keksi ruveta huutelemaan Lolalle hävyttömyyksiä, vastasi hän ainakin samalla mitalla. Luettuaan vähemmän mairittelevan arvostelun itsestään The Ballarat Timesista, Montez hyökkäsi lehden päätoimittajan kimppuun ruoskalla aseistautuneena. Vuonna 1856 hän varsin viisaasti päättikin palata Yhdysvaltoihin, missä vietti viimeiset vuotensa.

Skandaalien loppu

Lola Montezin loppuelämä kului näytellen ja luennoiden; hän myös avusti hätäänjoutuneita naisia New Yorkissa. Vuonna 1860 hän sai sairaskohtauksen, joka halvaannutti hänet muutamaksi kuukaudeksi. Päästyään takaisin jaloilleen Montez palellutti itsensä joulukuisella kävelyretkellä ja sai keuhkokuumeen. Hän kuoli 17. tammikuuta 1861.

Henkilökohtaiset työkalut