Paul Claudel

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
(1868 – 1955) Kuvanveistäjä Camille Claudelin pikkuveli; runoilija, dramaturgi ja diplomaatti.

Lapsuus, uskonnollinen sävähdys ja diplomaatin ura

Paul syntyi 6. elokuuta 1868 Villeneuve-sur-Fère’ssä Aisnen departementissä lähellä Belgian rajaa. Perhetaustassa yhdistyi herraskaisuus ja maanviljelyn pitkät perinteet: isä, Louis Prosper, työskenteli pankkialalla ja äiti Louise Athanaise Cécile tuli Champagnen provinssin kuuluisilta viiniseuduilta. Elämänsä ensimmäiset viisi vuotta pikku-Paul kylpikin Champagnen vehreydessä aloitellen opillista uraa. Vuonna 1881 äiti ja perheen neljä lasta muuttivat Pariisiin isän jäädessä tienaamaan leipää toisaalle.

Teini-iässä Paul oli äidinpuolen pappiskaisuudesta huolimatta uskonasioissa sangen epäileväinen. Joulupäivänä 1886 Notre Damen katedraalissa vesperiä messunnut kirkkokuoro sai kuitenkin 18-vuotiaan nuorukaisen sydämen lepattamaan ilokaasuisen varpusen tavoin kohti taivaita. Paulista tuli harras katolinen, mikä myöhemmin näkyi etenkin hänen runoissaan. Vaikka benediktiiniläisten feissaajien iskulause ”Ora et labora" (rukoile ja tee työtä) vetosikin pieneen askeettiseen munkkiin Paulin sisällä, ei hän kuitenkaan tohtinut heittää elämäänsä kokonaan Pyhän Hengen räpylään – hän alkoi opiskelemaan politiikkaa päätyen työskentelemään Ranskan valtion leivissä diplomaattina ympäri maailmaa yli 40n vuoden ajan. Claudelin toimipaikkoja vuosina 1893-1936 olivat mm. New York ja Boston, Kiina, Praha, Saksa, Rio de Janeiro, Kööpenhamina, Tokio, Washington ja Bryssel. Viimeisen pestinsä jälkeen Paul vetäytyi viettämään eläkepäiviä Kaakkois-Ranskaan.

Muu elämä: ihmiset ja luova työ

Valtiosuhteiden lisäksi Paul joutui aika ajoin setvimään myös ihmissuhteita. Lapsuudessaan Paul oli ollut läheinen neljä vuotta vanhemman siskonsa – kuvanveistäjä Camille Claudelin – kanssa, jonka itseensä kääntyvä eksentrinen herkkyys muuntui vuosien saatossa eristäytyväksi vainoharhaisuudeksi. Paulin pitkät ja toistuvat ulkomaanpestit sekä avioituminen vuonna 1906 Reine Sainte-Marie Perrin kanssa loitonsivat sisaruksia toisistaan, työntäen lähipiirinsä ja yhteisön hyljeksimän Camillen yhä syvemmälle harhaiseen maailmaansa. Perheen isän kuollessa maaliskuussa 1913 Paul passitti Camillen äitinsä suosituksesta Ville-Évrardin mielisairaalaan, missä tämä kuoli 30 vuotta myöhemmin.

Katolilaisuuden lisäksi nuoruudessa Pauliin vaikutuksen teki symbolismi, joka torjui vuosisadan taitteessa kolistelleen mekaanisuuden ja universumin sattumanvaraisuuden jumalallisen armon ja rakkauden nimissä. Runoissaan Paul rönsyili riimittömästi mystisyydessä ja kylläisessä mielikuvamaailmassa, kun taas jopa yksitoistatuntisiksi venyneissä näytelmissä toistuvasti poltteli 1900-luvun alussa leimunnut kielletty lempi puolalaiseen rouvashenkilöön. Claudel himmensi diskreetisti pakkomielteisen ja intohimoisen rakkauden tematiikkaa sijoittamalla näytelmänsä keskiaikaisen Ranskan maaseudulle tai Espanjan siirtomaihin. Hänen kuuluisimpia näytelmiään ovat Le Partage de Midi (1906), L'Annonce Faite a Marie (1910) ja Le Soulier de Satin (1931).

Henkilökohtaiset työkalut