Renessanssi

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ajanjakso, joka seurasi keskiaikaa. Alkoi Italiassa jo 1300-luvulla, mutta ei ehtinyt Pohjan perukoille ennen 1500-lukua (jos silloinkaan). Yleisesti renessanssilla viitataan nimenomaan kulttuurihistorialliseen aikakauteen, mutta jos ei olla turhan tarkkoja, toimii se kätevänä yleisterminä myös muusta historiasta puhuttaessa.

Renessanssin juuret

Sana renessanssi tarkoittaa uudelleensyntymää. Vaikka keskiajallakin keksittiin uusia asioita, ja pidettiin antiikin perintöä arvossa, vasta renessanssin aikana näiden kahden - uuden ja vanhan - yhdistäminen johti todella radikaaleihin muutoksiin eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja ajatusmaailmassa.

Renenssanssin kehtona pidetään Firenzeä, jossa 1300-luvulla vaikuttivat sellaiset kirjailijat kuin Dante ja Petrarca, jotka humanistissävytteisissä teksteissään korostivat yksilön ajattelua ja ominaisuuksia keskiaikaisen yhteisöhengen sijaan. Myös vanhakantainen uskonnollisuus alkoi väistyä; yhtenä tekijänä voidaan pitää Mustaa surmaa, joka riehui erityisen ärhäkkäänä Italiassa, ja sai moniaan ihmisen ajattelemaan elämää ja sen ulottuvuuksia aivan eri kulmasta.

Firenzen vahva vaikutus on myös seurausta erään tunnetuimman mesenaattiperheen oleilusta kaupungissa. Medicit [1] rikastuivat pankkialalla, ja alkoivat piireihin päästyään sponsoroida paikallisia taiteilijoita, joista tunnetuimpia ovat Leonardo da Vinci, Sandro Botticelli ja Michelangelo Buonarroti.

Pohjoisessa Euroopassa kuohuntaa alkoi tapahtua nimenomaan kirkon piirissä. Katolisen uskon ahtaan laatikon ulkopuolella ajattelivat esimerkiksi Erasmus, Martti Luther ja John Calvin. Uusien ajatusten leviämistä buustasi vastattain keksitty kirjapainotaito; Raamatun kansankielisiä käännöksiä ja kaikenlaisia pamfletteja alkoi syntyä kuin niitä proverbiaalisia sieniä sateella.

Uskonpuhdistukseksi nimetty uudistusten aalto alkoikin pyyhkiä yli Euroopan, mutta radikaaleja ajatuksia ei suinkaan otettu vastaan avosylin. Varsinkin Englannissa otateltiin Raamatun lukuoikeudesta useaan otteeseen, alkaen Henrik VIII:n epäonnisesta vaimonvaihtokampanjasta. Keskisessä Euroopassa katolisen ja protestanttisen uskon paremmuustaistelu kulminoitui Kolmikymmenvuotiseen sotaan.

Vaikutus tieteisiin ja taiteisiin

Yksi renessanssin tärkeimmistä avainsanoista on humanismi, joka aloitti voittokulkunsa 1400-luvulla; humanismi ei kuitenkaan ole yhteinäinen ajatussuunta, vaan paremminkin opiskelumetodi. Siinä missä keskiajalla oli keskitytty erinäisten oppineiden töiden vertailuun, humanistit kaivoivat mieluummin esiin alkuperäistekstit ja tekivät niistä itsenäisiä, oppineita päätelmiä. Jokaisen itseäänkunnioittavan humanistin koulutus perustui viidelle oppiaineelle: poetiikalle, grammatiikalle (kieliopille), retoriikalle, filosofialle ja historialle.

Taiteiden puolella yksi näkyvimmistä ajan keksinnöistä oli keskeisperspektiivi ja tarkempaan realistisuuteen pyrkiminen niin maalaus- kuin veistotaiteessakin. Keskiajan taide korosti esim. kuvattavien ihmisten arvoasemaa yksinkertaisesti tekemällä tärkeimmästä henkilöstä muita suuremman. Myös perspektiivi vaihteli katsojan näkökulman mukaan. Renenssanssiajan taiteilijat taas helpottivat katselijan työtä osoittamalla tälle selkeän paikan: suoraan maalauksen edessä.

Renessanssi pohjolassa

Entisaikaan uusien oppisuuntien, ajatusten ja ruokailuvälineiden kulku oli hidasta; jos italialaiset saivat nauttia renessanssin hedelmistä jo 1300-luvulla, voi vain kuvitella mitä nahistuneita luttanoita kyseiset ideat olivat päästessään viimein Skandinaviaan asti - jos edes koskaan perille pääsivät. Ainakin suomalaisessa historiankirjoituksessa keskiaika ja renessanssi niputetaan yhteen, sillä kovin selkeää eroa näiden aikakausien välillä ei ole.

Kuitenkin etelän uudet tuulet alkoivat puhallella pohjolassakin, lähinnä uskonpuhdistuksen muodossa. Myös kirjapainotaito levitti renessanssin ilosanomaa kaikille lukutaitoisille - joita oli huomattavan vähän, kuten muitakin oppineita (yliopistot kun antoivat odotella itseään vielä n. sadan vuoden ajan). Ehkä näkyvin - mutta myös lyhytikäisin - renessanssin suomalainen esiintymä oli Juhana-herttuan hovi Turun linnassa 1560-luvun alussa.

Ideoita myös importoitiin pohjolasta Eurooppaan. Myöhäisrenessanssin historiankirjoitusta ja kartografiaa raikasti uusilla tuulillaan ruotsalainen Olaus Magnus, jonka Carta marina ja laaja Pohjoisten kansojen historia toivat skandoeksotiikkaa myös eteläisten ihmisten saataville.

Henkilökohtaiset työkalut