Rommi

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Olennainen ainesosa sekä merirosvojen ryyppäjäislegendoissa että nuorten aikuisten suosimissa juomissa.

Haparoivat ensiaskeleet

Tämä sangen promillepitoinen juoma sai alkunsa sokerin valmistuksessa syntyneestä jäteaineesta. Makean elämän makuun päässeet eurooppalaiset vaativat 1600-luvulla aina vain lisää maittavampia leivoksia, minkä johdosta kaukaiset siirtomaat ihmisineen valjastettiin tuottamaan nautintoaineita kuten mausteita ja sokeria. Innovatiiviset konkistadoorit pakkasivat sokerijuuret ja valmistuksessa tarvittavat mööpelit laivaan, ja käänsivät kokan kohti Karibianmerta. Siellä tiedettiin olevan rypäleittäin saaria, joiden anteja alkuperäisasukkaat olivat jo vuosisatoja käyttäneet tylsästi ja tehottomasti vain oman arjen tarveaineiden tuottamiseen.

Sen jälkeen kun hiekkarannoilla alkoi toistuvasti ilmenemään humalaisten apinoiden rähinää ja hoipertelevaa kaulailua, alkoi myös ihmisten kiinnostus herätä. Vastaus elikoiden ördäämiseen selvisi, kun Barbadosin palmusta patiolle muksahtaneen uroksen nyrkkiin puristuneiden sormien välistä kangettiin esiin sokerijuuren rippeitä. Tarinan mukaan jo samana iltana havainnon tehneet kolme orjaa ottivat tehtäväkseen selvittää, miten sokerin sivutuotteensa syntyvästä melassista saataisiin käyttämällä ja tislaamalla valmistettua viinaa.Koekaniinikseen miehet värväsivät rannalla apinoiden seassa vetelehtineen Duncan McDougalin, joka ilahdutti testaajiaan sekä epäkoherenteilla teorioillaan ja ilmiömäisellä viinapäällään.

Pian myös plantaasien omistajat kiinnostuivat suojattiensa harrastuksista ja alkoivat kannustamaan näitä tuotannon tehostamiseen – eihän sitä selvin päin kestänyt, kun brandylastia kuljettanutta laivaa saattoi joutua odottamaan jopa kuukausia. Aluksi rommi oli kirkasta viinaa, jota käytännöllisyyssyistä säilöttiin tammitynnyreihin. Kun juoma alkoi ajan saatossa saada nimeä, tynnyrien makuvivahteisiin erikoistumisesta tuli tapa osoittaa hienostunutta ihmisyyttä.

Rommin etymologia

Jos rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin vahingosta siinneellä riittää ainakin potentiaalisia sukujuuria. Jo tuhansia vuosia sitten Intiassa ja Kiinassa uskotaan sokerijuuren mehusta valmistetun käyttämällä alkoholipitoista viiniä, jota myös Marco Polo liene naukkaillut Aasian kiertueellaan 1300-luvulla. Malaijilaiset kutsuivat tätä sokerista viiniään nimellä brum.

Jo mainittua apinainsidenttiä – jonka pohjalta syntyi myös englanninkielinen ilmaus "drunken monkey" – seurasi Barbadoksella varsinainen rommin syntymä. Vuodelta 1651 peräisin olevassa dokumentissa julistetaan, että ”saaren päätuote on Rumbullion – a.k.a. Kill-Divil – ja tämä sokeripohjainen kirkaste on kuuma, helvetillinen ja karmea viinas”. Rommin anglosaksisia juuria hakevat ehdottavat, että nimi tulee sanasta rumble – rähinä – joka kuvaa kattavasti kädellisten suhdetta juomaan. Ihmiskunnan kohtuullisuuteen uskovat ehdottavat, että pohjana on muinaisen englannin slangissa käytetty ”parasta” tai ”mageeta” tarkoittava ilmaus.

Latinistit ovat myös selailleet tohkeissaan pergamenttejaan löytääkseen oman ehdokkaansa. Heidän mukaansa rommi voisi tulla latinan sokeria tarkoittavan sanan (saccharum) viimeisestä tavusta. Osoittaakseen latinankielen luovuutta, ehdolle on asetettu myös yhdistelmä sanoista iterum; ”uudelleen / toisen kerran”. Etymologinen linkitys latinaan lienee hieman ontuva yritys, sillä muinaisten roomalaisten kieli ei ollut sokeriplantaaseilla työskennelleiden orjien keskuudessa laajalti levinnyt ilmaisumuoto. Samaisesta syystä myöskään itäeuroopplaisten etymologien viittaus romanian kielen sanaan rum (”vahvaa” tai ”voimakasta”) ei saa täysiä pisteitä kuin muilta Balkanin valtioilta. Nimen alkuperää haettaessa on vuoroin viitattu hollantilaisten merimiesten käyttämään juomalasiin (roemer) ja ranskan sanaan arôme.

Vaikka rommin nimen kirkkaus hämärtyy kuten sen juojien katse, varmaa on, että 1650-luvun taitteessa ”rommi” oli vakiintunut niin puheessa kuin virallisessa kielessäkin.

Rommi historiassa

Rommin syntyaikoihin 1600-luvulla Englannissa oli voimassa laki, jonka mukaan kristittyjä ei saanut orjuuttaa. Koska Afrikan ja Uuden mantereen väliä seilaavat paatit pursuivat tummahipiäistä kauppatavaraa, ratkaistiin tämä teologinen ongelma pragmaattisesti jättämällä orjat kastamatta Jeesuksen lapsiksi. Alkoholia – ja siten myös rommia – alettiinkin käyttämään menestyksellisesti orjien sopeuttamisohjelmissa. Viina koukutti työvoiman kahdella tavalla: se aiheutti riippuvuutta ja antoi hieman lohtua eloon. Karibialta rommi levisi nopeasti Pohjois-Amerikan siirtokuntiin. Panimoita pulpahteli pitkin Uuden Englannin rannikoita ja niiden perustajista tuli pian äveriäitä vaikuttajia. Sikäläiset puutynnyrit rakennettiin erilaisesta aineksesta, minkä johdosta myös rommista tuli vaaleampaa ja viskinkaltaista. Niin fiiniä tuli tästä rommista, että Euroopassa sitä käytettiin kullan ohella jopa maksuvälineenä. Sokerijohdannaisten mylvivä tarve näkyi myös orjakauppiaiden paisuvina kukkaroina.

Rommi läikkyi kulttuurin lisäksi myös politiikassa. Sen lisäksi – tai siitä johtuen – että rommipohatat kasvattivat tilejään, he kasvattivat myös valtaansa. Tämä ei miellyttänyt meren takaista hovia, vaikka englantilainen ylimystö olikin myhäillyt ensin tyytyväisenä saatuaan oman kilpailijansa ranskalaisten viinien ja brandyjen rinnalle. Suukovun ja ukaasien jälkeen Vanhan mantereen isät kiristivät rommiin liittyviä säädöksiä vaikeuttaen panimoherrojen elinkeinonharjoittamista. Tästä julmistuneina rommipohatat lähettivät delegaationsa kongressiin lobbaamaan irtaantumista emämaasta. Yhdysvaltain itsenäisyyssodan (1775-1783) jälkeen rommi pysyi politisoinnin polttopisteessä. Kehnokin poliitikko saattoi kerätä vaalipäivänä hulppeasti kannatusta, mikäli vain älysi tarjota viinaa tarpeeksi rennolla ranteella – tärkeintä ei ollut itse ele, vaan määrä.

Historian ensimmäisen rommipohjaisen drinkin – grogin – kehitti brittiamiraali Edward Vernon 1740-luvun kieppeillä. Tuolloin merimiehet saivat osan palkastaan viinaksina, mikä ei järin miellyttänyt muutenkin epävakaita seuloja luotsannutta kapteeniamme. Hän päättikin taittaa rähinäviinan pahimman kärjen lisäämällä miestensä palkkarommiin limemehua; tätä cocktailia alettiin kutsua grogiksi amiraalin suosiman grogram-viitan mukaan. Temppu ei pitänyt vain Vernonin paattia kurssillaan, vaan sen uskotaan auttaneen brittejä nousemaan maailman johtavaksi merivallaksi: limemehun sisältämä C-vitamiini kun auttoi torjumaan keripukkia, siinä missä tauti kaatoi väkeä viiniä lipittävillä ranskalaislaivoilla.

Henkilökohtaiset työkalut