Syömäpuikot

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kiinasta lähtöisin olevat huomattavaa sorminäppäryyttä vaativat hupsut ruokailuvälineet.

Ensimmäiset löydökset syömäpuikoista ovat niinkin vanhoja kuin 1200 ekr. Kiinalaisten maahanmuuttajien kautta syömäpuikot levisivät kaikkialle Kaakkois-Aasiaan ja korvasivat barbaarisen sormiruoan.

Image:Chopstix.JPG

Puikkojen hämärä reitti Eurooppaan

1800-luvun alussa Taiki Hideaki - mies, joka oli jo renessanssin ajoilta lähtien vaikuttanut Euroopan hovien poliittisiin suuntauksiin - ennakoi Japanin eristäytymispolitiikan (n. 1637 - 1850) olevan ohitse. Tämän johdosta hän alkoi shogunin käskyn vastaisesti pyrkimään lämpimiin suhteisiin gaijineiden[1] kanssa. Kun Taiki vuonna 1822 tapasi maahan juuri rantautuneen omatoimiseikkailija Sir Lambert G. Draken Edon (nykyinen Tokio) satamassa, syntyi saken huuruinen yhteiskieli ja -ymmärrys. Illan aikana molemmat mongersivat idän ja lännen lämminhenkisestä ja kunnioittavasta yhteistyöstä. Mongerusta seurasi spontaani lahjojenvaihto joka oli symboloiva kahden maailman alkavaa ystävyyttä. Drake kaivoi taskustaan jojon, jonka tarina sai aikaan Meiji-restoraation Japanissa. Taiki puolestaan nappasi syöttölän pöydältä syömäpuikot ja ojensi Drakelle. Taikin huonolla englannilla sammallettu lause "Use these to eat" kuulosti suomalaisittain suurinpiirtein seuraavalta: "juusu dis tu iidu." Draken - joka tässä vaiheessa oli jo varsin turta - korvissa sanoma sai merkityksen "Use these to needle." Nopeuttaakseen yhteisen vision toimeenpanoa Taiki shippasi sipanneen Sir Lambin kalarulla kainalossa mestaripurjehtija Heiltgen Fockenshoenin laivaan.

Aamulla herätessään Lambillä ei ollut harmainta haisuakaan, miksi hän yhä puristi nyrkissään kahta puutikkua. Päivän aikana hän kasasi pätkineestä filmistään Taikin lauseen ja päätteli puikkojen olevan Japanin vaateteollisuuden perusta ja sellaisena päätti ne presentoida itse kuninkaalle. Koska Drake ei ollut vielä aikeissa palata Englannin miellyttävän vihreälle kamaralle, nakitti hän kallisarvoisen paketin toimittamisen neiti Fockenshoenin harteille. Nyrpeä hollannittaremme eksytti Lambin Shanghain satamaan, otti kurssin kohti länttä, ja sai kuin saikin audienssin itse nelos-Yrjön pakeille.

Yrjö IV:lla oli kuitenkin paljon muutakin tekemistä kuin miettiä miten "japanilaisilla neulepuikoilla" kudotaan vaatteita, ja ignoroi pahantuulisen seilorin tuliaisen pettyneellä olankohautuksella. Onneksi Heiltgen mainitsi tuliaisestaan Hubert Petitille, joka oli juuri emigroitunut Englantiiin ja kaipasi joutoaikanaan jotain tekemistä. Näppäränä heppuna Hubert kehittikin uuden käsityömetodin, ja puikoilla neulomisen tekniikka levisi nopeasti ympäri Euroopan 1800-luvun puolivälissä.

Tarvittiin kuitenkin vielä huomattavasti pidempi aika ennen kuin syömäpuikkojen todellinen merkitys tajuttiin - joskin silloin niitä ei enää yhdistetty neulepuikkoihin lainkaan.

Henkilökohtaiset työkalut