Taiki Hideaki

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harvinainen kuva Taikista ilman naamiota.
Taiki syntyi vuoden 700 paikkeilla jossain päin Honshun saarta. Hänen varhaisesta elämästään ei tiedetä paljoa ja 1300-vuotias Taiki ei enää itsekään muista nuoruuttaan kovin tarkasti. Aikuisiällä hän eteni urallaan aina keisarin korkea-arvoiseksi neuvonantajaksi asti. Yksityiskohdat tästäkin urakehityksestä ovat arvoitusten peitossa ja Taiki huvitteleekin usein keksimällä mitä ihmeellisimpiä tarinoita elämänsä tästä vaiheesta ja noususta neuvonantajan asemaan. Muut jäsenet epäilevät että Taiki ei joko muista tätäkään tai että tuona aikana hän vain keräsi kaappiinsa niin monta luurankoa ettei kehtaa kertoa totuutta. Hieman ennen vuotta 850 Taiki törmäsi retkillään Shirakami-vuorella asustaviin kääpiöihin. Taiki vaikuttui heidän fysiikastaan jossa yhdistyivät pieni koko, suunnaton näppäryys ja uskomaton voima. Tämän lisäksi hän ei voinut olla huomaamatta merkillistä henkistä yhteyttä, joka kasvoi kääpiöiden ja Taikin välille kuin itsestään. Taiki jäi vuorelle tutkimaan ilmiötä; kahden vuoden jälkeen hän alkoi kouluttamaan kääpiöistä ninjoja. Keisarin hoviin Taiki palasi vasta kuuden vuoden jälkeen jolloin hän oli luonut Shirakami-vuoren kääpiöihin syvät siteet ja pystyi olemaan heihin yhteydessä telepaattisesti milloin tahansa.

Ninjakääpiöiden ja omien kykyjensä ansiosta Taikin valta hovissa ja feodaaliajan Japanissa oli lähes rajaton. Hän kuitenkin eli vaatimatonta elämää ja pysytteli näkymättömissä; vain harvat näkivät hänen kasvonsa. Seremonioissa Taiki esiintyi toisinaan, mutta tällöin hän oli aina naamioituneena. Tästä hahmosta kasvoi jonkin sortin legenda Japanissa. Teattereissa tehtiin usein komediallisia näytöksiä siitä kuinka hahmo hallitsikin oikeasti koko maata. Taikiin kohdistettuja salamurhayrityksiä tehtiin paljon, mutta sykleittäin - Taiki nimittäin teki salamurhaajista niin kammottavia esimerkkejä että salamurhayritykset loppuivat aina niin pitkäksi aikaa kuin legendat edellisistä yrityksistä elivät.

Eräs näistä legendoista on ns. Shogunin tarina, josta on tehty lukemattomia lyhyitä teatteriesityksiä, puupiirroksia ja kauhutarinoita. Alkuperäinen, hyvin säilynyt versio kuuluu seuraavasti:

Kun kirsikka oli kukassaan ja Nousevan auringon maa vuosi ylhäisten verta, Käski sanoissaan vahva ja mielessään röyhkeä shogun kolme taitavinta ninjaansa synkkään tehtävään. Ilmeettömänä hän puhui: "Tuokaa minulle Taiki Hideakin pää, sillä sen suurempaa vastustajaa ei voi kuolevainen kaataa." Ja niin hyvin oli kolme ninjaa koulutettu, että vaikka he hyvin tiesivät Taikin voimat, eivät he tärisseet pelosta kuulleessaan herransa käskyä. Samana iltana nähtiin kolme mustaa hevosta laukkaamassa länteen myrskyistä rantatietä pitkin.

Peninkulman päähän kohteestaan ninjat jättivät hevosensa ja äänettä liukuivat bambumetsän läpi kohti Taikin huoneen jykevää taloa. Vain kuun valo ja muutama lyhty valaisivat rakennusta joka varmana houkui syvää kylmää. Kerran katsoivat ninjat toisiaan ja tuskin sammakon loikan verran heistä lähti ääntä kun he yhdellä hypyllä olivat muurien sisällä. Silmänräpäyksessä mustasi kahden kääpiön veri Taikin kivipuutarhaa ja kolme ninjaa olivat jo asemissa Taikin huoneen ulkopuolella: yksi lattian alla, yksi seinän takana ja yksi katolla. Kun kaskaan ääni kuului metsän syvyydestä, oli se samalla ninjojen kutsu tappoon. Katolla oleva ninja ponnisti korkeuksiin suoraan Taikin vuoteen yläpuolella.

Täsmälleen samalla hetkellä kun alas syöksyvä ninja murskasi katon sen läpi sukeltaessaan, myös särkyi paksu puinen lattia yhtälaisesta voimasta. Seinäkin antoi periksi kolmannen ninjan läpäistessä sen kuin ohuen paperin. Puun säpäleet olivat vielä ilmassa kun jo kolme terää suuntasi pysäyttämättömällä voimalla kohti Taikia.

Joka sillä hetkellä avasi silmänsä.

Terien suunta kääntyi vaan voima ei kadonnut. Kauhistuttava oli jokaisen ninjan viimeinen ohimenevä ajatus kun heidän iskunsa osuivat uusiin maaleihin. Kolme päätä irtosi ja kolme ruumista jatkoivat velttoina alkuperäisen hyökkäyksensä suuntaa. Yksi rojahti lattialle, toinen vielä hetken jatkoi hyppyään ylös ja viimeinen törmäsi seinään. Pirstoutunut puu, ruumiit ja viimeisenä päät lopettivat liikkeensä.

Tyynenä katsoi Taiki huoneensa lattialle koottua veristä näytöstä ja aamuyön tunteina kolme ratsastajaa myrskysi läpi mutkaisen rantatien kohti itää.

Shogun katsoi mietteliäänä nousevaa aurinkoa, mutta äkisti keskeytyivät hänen ajatuksensa hajoavien astioiden ääneen ja palvelijan kammottavaan huutoon. Pihalta kantautuivat pysähtyvät hevosten askeleet joita seurasi äänettömyys. Vain verestä vettyneiden tossujen ääni rikkoi hiljaisuuden kun kolme ninjaa astuivat Shogunin huoneeseen. Polvistuivat he herransa eteen, kukin roikottaen omaa päätänsä mustista kääreistä.

Niin kauhuissaan oli Shogun että menetti järkensä ja sekavana toisti päiviensä päähän tarinan tapahtumia, jopa niitä joita eivät hänen omat silmänsä nähneet eivätkä korvat kuulleet. Ehkäpä vieläkin kuiskivat ninjojen mätänevät päät kohtaloaan herransa kuultavaksi.

Henkilökohtaiset työkalut