Tavaratalo

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyisin on ehkä vaikeaa kuvitella, millainen mullistus yksityisihmisen - ja varsinkin naisen - ostoskäyttäytymisessä tapahtui tavaratalojen myötä. Jos nykyään moisessa vierailu on aivan arkipäivää, 1800-luvun suurkaupungeissa (varsinkin Pariisissa) se oli taidemuoto, ja jopa ekstaasiin vievä elämys. Kun ennen oli pitänyt tarkoin miettiä puutoslistaa, joka sitten piti resitoida tiskin takana kyttäävälle kauppiaalle, tavaratalot mahdollistivat shoppailun: asiakas voi mennä useiksi tunneiksi vaeltelemaan kaiken maailman tavaroitten joukkoon - ja ehkäpä tulla ulos ostamatta mitään.

Varsinkin keskiluokan naisille tavaratalojen yleistyminen tiesi selkeää elämänlaadun paranemista. Kun ennen kaupungilla liikkuminen oli riskaabelia toimintaa kaikenlaisten ahdistelijoitten pelossa, takasivat uusien kauppojen pyöröovet sisäänpääsyn turvalliseen ja verrattain rauhalliseen ympäristöön, jossa liikkua kaltaisessaan seurassa. Virvokkeita ja mukavia tuoleja oli tarjolla niitä tarvitseville, ja avuliaat myyjättäret tiesivät miten palvella vakavaraista asiakasta. Myöskin tavaratalojen vesiklosetit antoivat korsetissa kärvistelevälle leidille ennenkokemattoman helpotuksen - ennen kun oli pitänyt jaksaa pidätellä kotiin asti.

Kuitenkin tavarataloilla oli myös varjopuolensa; ne ruokkivat turhien tavaroitten menekkiä ja yleistä kulutushysteriaa. Yhden tällaisen hysteriakohtauksen jalkoihin jäi epäonninen Hubert Petit, joka olisi vain halunnut ostaa metrin halpaa pitsiä.

Henkilökohtaiset työkalut