Valon Yliopisto

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Erinäisten jahkailujen jälkeen tämä uraauurtava yliopisto perustettiin Baden-Würtenbergin maakuntaan, Kuppenheimin kaupunkiin (lähelle Gaggenauta) vuonna 1350. Alusta lähtien yliopisto toimi Valon Veljeskunnan valvonnassa, ja monet veljeskunnan jäsenistä toimivat sen suojissa joko opettajina tai tutkijoina jossain vaiheessa elämäänsä. Yliopisto myös rahoitti ulkojäsenten (mm. Leticia Aguilan ja Flaviuksen) toimintaa.

Yhteys Valon Veljeskuntaan selittää myös sen erittäin anakronistisen seikan että heti alusta alkaen yliopisto otti sekä oppilaikseen että opettajikseen naisia. Valon yliopistoa pidetäänkin yhtenä ensimmäisenä feminismin linnakkeena Euroopassa, ja sen tasa-arvoisista ajatuksista on selkeä jatkumo Ranskan vallankumouksen maailmaajärisyttäneisiin ideologioihin.

Sisällysluettelo

Tiedekunnat

Alkemia, Kielitiede, Musiikkitiede, Valo-oppi

Valon yliopisto poikkesi muista aikalaisoppilaitoksista painottaessaan ns. valo-oppia kaikessa opetuksessa. Niin alkemian kuin humanististen tiedeiden opetus ja tutkimus oli alisteista tälle kaikenkattavalle teorialle.

Valo-opin perusteet

Valo-oppi perustuu varsinkin keskiajalla suosittuun humoraalioppiin, jonka mukaan ihmisen kehossa virtaa erinäisiä nesteitä, joiden pitoisuudet vaikuttavat ratkaisevasti yksilön hyvinvointiin ja temperamenttiin. Valo-opin mukaan valo on aine, ja yksi viidestä ruumiinnesteestä (joista muuta ovat veri, lima, sekä musta ja vihreä sappi). Kuten humoraaliopissa yleensä, painotetaan valo-opissakin näiden nesteiden tasapainoa: siinä missä liman ylimäärästä elimistöstä kärsivät flegmaatikot ovat veteliä, 'valoisat’ ihmiset vastaavat nykyajan ADHD-tyyppejä.

Valo-opin tutkijoiden mukaan ihminen elää valosta, ja täten tätä mahtavaa ainetta olisikin kerättävä itseensä mahdollisimman paljon (esim. syömällä vaaleita ruokia, nukkumalla mahdollisimman vähän, ja puhkaisemalla asuintilojen kattoihin mahdollisimman paljon kattoikkunoita). Auringonvalon puuttuessa kuunvalo tai lumen (tai muun valkean materiaalin) läheisyydessä oleskelu katsotaan välttävän. Liiallisuuksiin ei kuitenkaan kannata tämän(kään) asian suhten mennä: suoraan aurinkoon katsominen on pahinta ahneutta, josta tuijottelija saa palkakseen päänsäryn - ja pahimmassa tapauksessa sokaistumisen.

Varsinkin Valon yliopiston kulta-aikana tutkijat pyrkivät saattamaan valon solidiin, muokattavaan muotoon, ja tämän tärkeän aineen säilömiseen kehitettiin lukuisia, toistaan monimutkaisempia teorioita ja hilavitkuttimia. Myös valon virtaus ihmisruumiissa kiinnosti. Jos ihminen oli universumi pienoiskoossa, piti sen sisältä löytyä myös aurinko. Palkkasotilaanakin kunnostautunut Flavius teki uraauuravaa tutkimusta tällä alalla (availlen ihmisiä miekallaan ja lähettäen eritenäytteitä maailman sotatantereilta yliopistolle).

Koska yliopistossa ei missään vaiheessa onnistuttu kehittämään aukotonta valonmuuntamismetodia, yrittivätkin oppineet innokkaasti promotoida kattoikkunoiden tärkeyttä - lisääväthän moiset räppänät valoisuuden määrää taloissa huomattavasti.

Valon veljeskunnan vaikutuksen ollessa voimakkaimmillaan perustettiin Euroopassa myös muihin yliopistoihin valo-opin laitoksia. Yksi kiintoisimmista oli Turun akatemian 1640 perustettu laitos, jota aluksi johti monessa mukana ollut Roque Sandalio de Silva, ja myöhemmin suomalaissyntyinen Kettilbjörn Könikkä.

Musiikkitiede

Keskiajan musiikkitieteen perusteena oli ajatus sfäärien harmoniasta - siitä, että planeetat pyöriessään soinnahtelivat kauniisti ja näin loivat harmoniaa universumiin. Valon yliopisto oli erityisen kiinnostunut auringon tuottamasta musiikista: jos Jupiter ja Mars tuuttasivat ilmoille ylimaallisen sulokkaita säveliä, niin millaista melodiaa mahtoikaan tuottaa tämä sokaisevan loistava valopallo? Valitettavasti hyvin vähän saatiin loppujen lopuksi selville auringon sulosoinnuista - vaikkakin yliopiston musiikkitieteilijät kehittelivät erikoiskaukoputken, jolla pystyi katselemisen sijasta kuuntelemaan planeettojen ominaisuuksia.

Valo-opin kokeilujen innostamana Krevitär de Silva-von Glockenspiel kehitteli pitkään kattavaa teoriaa musiikin solidifioimisesta, mutta vuosikymmenten työskentelyn tuloksena oli vain sarja poroksi palaneita työhuoneita ja lähes yliluonnollinen sorminäppäryys (maanisen cembalonsoiton tuloksena).

Rappeutuminen

1700-luvun lopulla rationalismi alkoi viedä uskottavuutta valo-opilta. Oppilasmäärät romahtivat, ja 1800-luvulle siirryttäessä Valon yliopisto toimikin lähinnä suojatyöpaikkana vanheneville akateemikoille, joille teollistuva maailma oli liian hektinen paikka elää.

Vaikka Valon yliopisto lakkasi fyysisesti olemasta 1800-luvun loppupuolella, on sen henki vielä hyvin vahvasti aistittavissa. Nykyajan alkemistit ja valo-opin perilliset julkaisevat eksentrisiä mielipiteitään lukuisilla Internetin keskustelupalstoilla.

Tunnettuja Valon Yliopiston kasvatteja

Otto Werner von Glockenspiel

Isä Dondonbellus

Roque Sandalio de Silva

Anne-Marie de Silva-von Glockenspiel

Kettilbjörn Könikkä

Henkilökohtaiset työkalut