Von Glockenspiel

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksi Valon Veljeskunnan perustajasuvuista, jonka jäsenet ovat pysyneet salaseuran toiminnassa mukana näihin päiviin asti.

Von Glockenspielien historia on ainakin yhtä pitkä ja tapahtumarikas (ja osittain yhtä obskuuri) kuin toisen SHS-merkkisuvun, de Silvojen. Tämän pystyvän ja kaikista asioista kiinnostuneen suvun perinteistä rellestystannerta on Baden-Würtenbergin osavaltio [1] nykyisessä Saksassa. Varhaiskeskiajalla Gaggenaun pitäjään alettiin rakentaa suvun linnaa. Se oli aluksi vaatimaton hirsi- ja paaluaitarakennelma salassapissaajien luolaverkoston päällä, mutta siitä muodostui varsin merkittävä vallan keskus hajanaisessa Lounais-Saksassa.

Toisin kuin de Silvat, von Glockenspielit eivät ole koskaan olleet pääasiallisen motivoituneita taloudellisen asemansa parantamisesta - johtuen ehkä siitä, että suvun varhaiset jäsenet osasivat pelata korttinsa oikein ja takasivat täten pätäkän riittämisen myös kauaksi tulevaisuuteen. Koska aikaa on jäänyt muuhunkin kuin proosalliseen rahan hankkimiseen, von Glockenspielien sukupuusta löytyy jos jonkinlaista haaraa; usein kiinnostuksenkohteet liittyvät jollain tavalla tieteisiin ja taiteisiin. Jos ei muuta, on uskalias von Glockenspiel uurastanut hommassaan niin kauan ja perusteellisesti että se on voitu laskea joko tieteeksi tai taiteeksi.

Oheisessa suvun vaakunassa on hyvin esillä von Glockenspielien ryöpsähtelevä monipuolisuus: suvun nimeä illustroivan symboliikan lisäksi se sisältää mm. viittauksia Valon Veljeskuntaan ja Salaperäiseen pissaan, sekä perheen eri jäsenten harjoittamiin taitoihin. Von Glockenspielien hieman epäsosiaalinen mielenlaatu on myös saatu esitettyä vaakunassa: kuvan mies ja nainen eivät selvästikään ole puheväleissä keskenään. Jopa alakulman lammas näyttää pahantuuliselta.

Sisällysluettelo

Otto Werner von Glockenspiel

Ennen kreivitär Anne-Marieta Valon Veljeskunnassa vaikutti hänen iso-iso-iso-iso(etc.)setänsä Otto Werner von Glockenspiel (n. 1100-1720) joka osallistui innokkaasti myös Valon yliopiston toimintaan.

Ura

Kreivi Otto Wernerin ansiota on, että Gaggenauhun alettiin varhaisella keskiajalla rakentaa linnaa, josta tuli Valon Veljeskunnan tärkeimpiä tukikohtia, sekä von Glockenspielin suvun näkyvin vallan merkki. Linnasta käsin oli hyvä tarkkailla pimeyden vallassa tempoilevaa maailmaa ja kehitellä keinoja sen valaisemiseksi. Kirjanoppineeksi mieheksi kreivi von Glockenspiel oli myös hämmästyttävän käytännönläheinen; hän oli erityisen kiinnostunut kattoikkunoista ja jopa asensi kaikki linnan valoräppänät itse.

1500-luvun puolivälin paikkeilla kreivi von Glockenspiel toimi Valon Yliopiston varadekaanina ja kielten laitoksen johtajana. Valo-opin lisäksi Otto Werner oli erityisen kiinnostunut lingvistiikasta; hänen tunnetuimpiin teoksiinssa kuuluu mm. ehdotelma saksan kieliopin yksinkertaistamiseksi (joka kuitenkin kollegojen taholta tyrmättiin utopistisen epäkäytännöllisenä). Hänelle myös myönnettiin pitkästä palveluksesta yliopiston korkein tunnustus, valon voimaa symboloiva sianrakkomitali.

Perhe

Vaikka kreivi ehti olla pitkän elämänsä aikana naimisissa neljä kertaa, hänellä ei kuollessaan ollut yhtään elossaolevaa perillistä (väitetään että hänellä olisi ollut poika, jonka hän vihapäissään poisti testamentistaan kun huomasi tämän viettävän epäilyttävän paljon aikaa rationalistipiireissä). Näin ollen hän siirsi sekä kaiken fyysisen omaisuutensa että Valon Veljeskunnan jäsenyyden (monta sataa vuotta sitten) edesmenneen veljensä perilliselle Anne-Marielle, joka onkin kantanut tätä perintöä varsin kunniakkaasti näihin päiviin saakka.

Otto Wernerin lähin oppipoika Bogumil Hipolit Duda taasen sai nauttia melkein sata vuotta tämän pitkämielisen miehen ystävyydestä ja suojeluksesta. Kuitenkin von Glockenspielin viimeisinä vuosina Duda ei jostain syystä enää vieraillut Valon yliopistossa, eikä Gaggenaun linnassa, jossa hän oli ennen ollut hyvin tervetullut vieras. Jotkut veljeskuntalaiset epäilivät tämän välien kylmentymisen johtuneen Dudan epäonnisesta yrityksestä naida kreivitär de Silva-von Glockenspiel.

Hildenbing von Glockenspiel

Toinen merkittävä suvun jäsen oli sydänkeskiajalla vaikuttanut, aikansa oppineisimpiin ja kuuluvimpiin naisiin kuulunut Hildenbing von Glockenspiel. Alppiseudulla kasvanut Hildenbing oppi jo varhain jodlaamisen jalon taidon ja muut tehokkaan äänenkäytön perusteet, ja pian hän keräsikin mainetta paikallisissa karjankutsukisoissa. Vuonna 1389 hän voitti Ranskassa järjestetyt Maailman Äänekkäin Nainen-kilpailut, joissa oli osanottajia Pohjois-Norjasta saakka. Nämä aikansa Euroviisut ponnauttivat moniaan naisihmisen kuuluisuuteen, eikä Hildenbing ollut poikkeus. Pokattuaan palkintonsa (sievoinen summa rahaa, kaksi kuttua ja lypsyjakkara), hän lähti kiertämään tunnettua maailmaa.

Kuttuvankkureilla matkatessaan Hildenbing kerkesikin nähdä yhtä ja toista: hän tapasi aikansa merkkihenkilöitä, vieraili hoveissa esittelemässä repertuaariaan, ja yleisesti otti kaiken ilon irti vapaudestaan. Vanhempana luostariin vetäydyttyään hän kirjoitti osittain omaelämänkerrallisen teoksen Hoilaa! Nuoren naisen opaskirja sisältäen erinäisiä hengitysharjoituksia ja yksinkertaisia karjankutsumelodioita, jossa laulutekniikan ohessa neiti von Glockenspiel kertoilee värikkäästi sinkkuvuosistaan Euroopan suurkaupungeissa.

Oheisesta kuvastakin käy ilmi Hildenbingin valtaisa suosio; joka paikkakunnalla hänet yleensä tunnistettiin kuuluvasta äänestään, ja pian hänen perässään oli roikkumassa innokkaita ihailijoita, jotka joko halusivat neiti von Glockenspielin puumerkin pergamentinpalalle, taikka tarjosivat tälle säveltämiään lauluja. Matkojensa varrelta Hildenbing keräsi mittavan repertuaarin, josta riitti jakaa muillekin.

Garnerius von Glockenspiel

(1521-1608) Vikkeläsorminen veijari ja herrasmiesvakooja.

Garnerius syntyi hieman epäonnisiin olosuhteisiin. Hänen pahasti velkaantunut isänsä vietti suurimman osan ajastaan tuopin ja uhkapelien äärellä, mikä taas ajoi äiti-Glockenspielin epätoivon partaalle - olihan pariskunnalla kaksitoista lasta elätettävänään. Pikku-Garnerius yritti auttaa vanhempiaan varainhankinnassa kaikin tavoin; aikaa myöten hänestä kehittyikin erittäin taitava taskuvaras. Kuitenkin pienessä kaupungissa tavaroiden systemaattinen katoaminen huomataan nopeasti, eikä näppäräsormisen pojan puuhailuja katsottu hyvällä. Useimmat sunnuntait hän viettikin jalkapuussa kirkkokansan syljettävänä, taikka muuten hyvittämässä laittomien tekojensa seurauksia.

Tällä välin perheen taloudellinen ahdinko vain syveni. Kun kaikki pöytähopeat ja pellavalakanat oli pantattu, ei äidille jäänyt muuta keinoa kuin hajottaa perhe; kaksi vanhinta tytärtä sai asuinpaikan Gaggenaun linnasta eksentrisen setänsä Otto Wernerin luota. Seuraavaksi vanhimpana Garnerius sai myös lähtöpassit kotoaan ja päätyi erinäisten sattumusten kautta isänsä englantilaisen ystävän kautta Lontooseen. Kuuluisan sukunimensä turvin tämä neuvokas poika muiluttautui pian piireihin, ja Tudor-hovin ripeiden vallanvaihdosten mukana hän pääsi myös osalliseksi hovielämän kiemuroihin; eipä aikaakaan kun hän toimi vakoojana Elisabet I:n alaisuudessa.

On myös hyvin todennäköistä että Garnerius vaikutti alkemian arvonnousuun renessanssiajan Englannissa: siihen hänellä olisi ollut ainakin erittäin hyvä syy, sillä Valon veljeskunnan ulkojäsenenä hänkin uskoi valon voimaan, ja halusi promotoida siihen liittyvää tutkimusta oman maineensakin uhalla. Otto Werner von Glockenspielin vaikutus Garneriuksen toimiin on kiistatonta - olivathan von Glockenspielin suvun jäsenet nivottu toisiinsa moniain velvollisuuden ja velkakirjojen sitein.

Elisabethin kuoltua myös Garneriuksen eksistenssi alkoi näyttää heikonpuoleiselta; menetettyään asemansa hovissa (uusi monarkki Jaakko VI ei suonut suojatyöpaikkaa raihnaiselle saksalaisvakoojalle) hän palasi kotimaahansa ja pian vajosi takaisin siihen katuojaan josta oli nuorena miehenä ponnistanut.

Muita merkittäviä suvun jäseniä

Kreivitär Anne-Marie de Silva-von Glockenspiel kasvoi matriarkaalisessa vaikutuspiirissä; hänen syntymänsä aikoihin suvun päänä hääri isän äiti Friedenhuld, pystyvä ja voimakastahtoinen nainen, joka järjesteli sukunsa naima- sekä raha-asioita erinomaisella menestyksellä. Tanskalaista sukua oleva Friedenhuld istutti läheisiinsä skandinaavisia arvoja, ja opetti Gaggenaun seurapiirit arvostamaan kapakalaa (jota kuljetettiin suurella vaivalla Baden-Würtenbergiin).

Henkilökohtaiset työkalut